Rakas treenipäiväkirja

5½ vuoden treenipäiväkirjan pitämisen jälkeen tuohon harrastukseen on tullut kolmen kuukauden tauko. Joulukuun alussa kahdesta peräkkäisestä flunssasta toivuttuani treenipäiväkirjaan tuli vielä muutama merkintä hiihtoa ja jumppaa, mutta kaatuminen Mayrhofenin reissulla johti paitsi pisimpään juoksutaukoon 14 vuoteen myös treenipäiväkirjan täyttämisen laiminlyöntiin. Vuonna 2011 sallitut lajit ovat olleet kuntopyörä ja vesijuoksu ja viime aikoina olen palannut lihaskuntoharjoittelun pariin välttäen edelleen polven rasittamista eli jalkaprässiä lukuunottamatta treeni keskittyy keski- ja ylävartaloon. Kuntopyörää ja vesijuoksua olen saanut tehtyä sellaiset viisi kertaa viikossa 30-45 minuuttia kerrallaan. Kummastakaan lajista en vaan kertakaikkiaan jaksa innostua ja siksi päiväkirjan pitäminenkin on jäänyt. Ainahan asiat voisivat huonomminkin olla, joten jaksan olla kiitollinen siitä että pääsen edes noita lajeja harrastamaan.

Polvessa on sisäsivusiteen repeämä ja sen pitäisi parantua levolla. Tältä se näyttää magneettikuvassa:



Kaatumisesta on nyt kymmenen viikkoa. Kun oikeaa reittä jännittää, mikään ei pullistele eli lihakset ovat kuihtuneet. Polvi taipuu 90 astetta kivutta. Kyykkyyn en ole päässyt siis aikoihin. Hyvä puoli on se, että magneettikuvan mukaan rustot, kierukat yms. ovat ehjiä eli kaikki edellytykset polven kuntoon tulemiselle ovat olemassa. 10 viikon aikana on ollut aikaa haaveilla juoksemisesta, askelkyykystä, kesän vaelluksista alpeilla, suunnistuskisoista jne. Olen myös havainnut, että ihminen on sopeutuvainen. Vaikka halu treenata on kova, olen malttanut olla varovainen ja tehdä vain lääkärin sallimia treenejä tavoitte eli polven täydellinen paraneminen mielessä. Ikävää tosin on se, että paras tapa nollata stressi eli reipas juoksulenkki tai muu hikitreeni on nyt pois laskuista; kuntopyörän polkeminen salin seinää tuijottaen ei vaan aja samaa asiaa. Lisäksi kalenteri alkaa näyttää siltä, että odottamani Tukholman maratonmatka tulee sujumaan muita kannustaessa. Vaan onhan noita maratoneja Eurooppa pullollaan. Kunhan vain saisi polven kesäksi patikointi- ja suunnistuskuntoon!