Kuusikko oli valkoisenaan lampaankääpiä, joita en kyllä kerännyt.
Olen käynyt samassa paikassa aiemminkin, sillä sammaleinen rinne on varsinainen aarreaitta. Kovin salainen aarreaitta se ei tosin ole, sillä sienestäjiä oli puoli tusinaa muutakin samoilla apajilla. Onneksi muut tulivat vasta kun olin lähdössä pois.
Saaliiksi sain kantarelleja, muutaman herkkutatin ja punikkitatin sekä suppilovahveroita, joita on tulossa todella paljon lisää. Paikalle täytyy siis palata kun sienet ovat sopivasti kasvaneet, mutta muut eivät ole vielä ehtineet niitä poimimaan. Tai sitten täytyy kävellä pidemmälle, tämä apaja kun on aivan liian lähellä tietä ja parkkipaikkoja.
Harvinaisen sitkeä flunssa on estänyt urheilun kohta jo kahden viikon ajaksi ja nytkin ylämäet nostivat sykettä, mutta mieli sai lääkettä maisemista:
Reissun jälkeen totesin, että pieni sieniretki on täydellinen rentoutumismuoto kaupunkilaiselle. Samalla reissulla saa päivän raittiin ilman annoksen, liikuntaa ja vielä ruokaa pöytään. Onneksi syksy on vasta alussa ja näitä retkiä ehtii tehdä vielä monta.
