Olimme kilpailukeskuksessa ajoissa ja teltat saatiin pystyyn ennen Venlojen lähtöä. Sää oli kylmä ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin. Myöhemmin esiin ilmestynyt aurinko lämmitti kyllä mukavasti.
 |
Omalle osuudelle pääsin parikymmentä minuuttia kärjen perässä. Tarkoituksena oli edetä rauhallisesti ja suunnistaa varmasti, mutta hyvä suunnitelma katosi jo pitkän K-pisteelle vievän viitoituksen aikana päästä ja normaali tohelointi pääsi käyntiin heti viitoituksen loputtua, seurauksena pummi heti ykköselle hervottoman mäen nousemisen jälkeen. Viestitunnelma vei mukanaan enkä osannut kävellä muiden juostessa, joten sitä vauhtia piti mennä mitä tässä kunnossa jaksoin. Seuraava pummi tuli kolmoselle, jossa rinteestä oli vaikea saada kiinni. En tosin ollut ainoa väärälle hajonnalle menossa ollut, joten yksin ei tarvinnut rinnettä hinkata mutta kyllä tuntui typerältä.
Näistä pummeista edes jotain oppineena loppu sujui hieman paremmin, tosin yhdellä rastivälillä seurasin letkaa vaikka tiesin, että oma rasti on enemmän vasemmalla. Mutta kun ne muut oli menossa sinne samalle, niin jospa tiesivät kuitenkin paremmin? Kun rastilippu näkyi niin eihän se sitten ollut oma, onneksi olin sen verran hyvin kartalla että osasin korjata tilanteen nopeasti. Haukuin itseni kymmenettä kertaa reissun aikana idiootiksi omalle rastille mennessä.
Viimeiselle rastille mennessä osasin jo mennä suoraan omalle ja antaa letkan käydä väärällä vikalla rastilla ilman että pitäisi se itsekin tarkistaa. Loppuviitoitus meni hölkötellen ja seuraava viestinviejä pääsi matkaan. Sijoituksemme tippui 50 sijaa, mutta olosuhteet huomioon ottaen olen suoritukseen ihan tyytyväinen. Suunnistuksessa olisi kyllä voinut käyttää rutkasti enemmän järkeä ja malttia.
Telttasaunan löylyjen jälkeen oli Jukolan seuraamisen aika. Kesäyö oli kaunis, mutta kylmä. Yön ensimmäiset torkut päättyivät 1,5 tunnin kohdalla siihen, että oli pakko nousta ylös lämmittelemään. Höyryävän kuuman grillimakkaran syöminen klo 3.15 lämmittää mukavasti :).
Auringon noustua aamuyöllä nukkuminenkin sujui lämpimämmissä merkeissä, mutta Jukolan ratkaisua oli tietenkin pakko nousta katsomaan, joten unet jäivät 1,5 + 1 tuntiin siltä yöltä. Aamusella ohjelmassa oli teltan purku ja pakkaaminen sekä bussikyyti Kuopioon, josta jatkoin kotimaan lomailua.
Puijon tornissa olin käynyt viimeksi lapsena enkä edes muistanut, kuinka upea näkymä sieltä aukeaakaan.
Mäkihyppääjät harjoittelivat pienessä mäessä.
Suuntasimme Savonlinnaan, mutta emme todellakaan suorinta reittiä. Matkan varrelle osuivat mm. Sorsakosken uimaranta, pirunpelto, Rantasalmi ja rutkasti suomalaista järvimaisemaa.
Savonlinnassa syötiin Muikkuterassilla lankkumuikut, kahtena päivänä. Ja kotimatkalla vielä yksi muikkuannos Lappeenrannassa ravintolalaivassa.
Risteiltiin Savonlinnan ympärillä ja tutustuttiin Olavinlinnaan, jossa asukit kuulemma aikanaan joivat 4-6 litraa olutta nuppia kohden päivässä.
Ehdittiin sentään lörtsykahveille torille.
Lähtöpäivän aamua kaunisti himmeä sateenkaari. Vähän myöhemmin satoikin sitten rakeita ja räntää.
Kerimäellä ihailtiin maailman suurinta puukirkkoa, jossa oli kylmä kuten ulkonakin. Kirkkoon oli laitettu kamiinoita vuonna 1915, mutta sattuneesta syystä niiden käyttäminen oli lopetettu kun kirkko oli vielä pystyssä.
Punkaharjun ihanissa harjumaisemissa teki mieli lähteä patikoimaan, mitä nyt sää hillitsi mielihaluja.
Lappeenrannassa pidettiin vielä ruokatauko, kumma kyllä terassin kuuden lämpöasteen sijaan sisällä ja sitten posoteltiinkin kotiin.
