Loppuloma

Torstaina vietimme kaupunkilomaa Innsbruckissa. Ohjelmassa oli shoppailua, kävelyä kaupungilla, loman ekat päiväunet, hyvää ruokaa ja juomaa. Kävimme mm. Theresien Bräussä maistelemassa paikallisia panimotuotteita.

Perjantaina ajelimme Müncheniin. Matkalla poikkesimme Achenseellä.

Münchenissä kävimme illalla katsomassa EHC Münchenin kotipeliä Krefeldiä vastaan. Palasimme siis viiden päivän tauon jälkeen Olympiaparkiin, mutta tällä kertaa jäähalliin. Halli oli pieni ja väkeä paikalla ehkä kolmisen tuhatta, mutta fiilis oli hyvä jo alkuesittelyissä.

Pelin tasoa paransi huomattavasti 3,50 € hintaiset Löwenbräut, joita sai nauttia katsomossa.

Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että paljon tuli tehtyä ja kaikki aktiviteetit eivät ehkä mahdu sataprosenttisella panoksella samaan lomaan. Reissuun mahtui paljon ulkoilma-aktiviteetteja ja auringonvaloa, joten akut on nyt taas ladattu pimeää syksyä varten.

Vaelluspäivä Elferillä

Keskiviikkoaamu Neustiftissa valkeni kirkkaana.

Huristelimme Elferliftellä 1790 metrin korkeuteen, josta jatkoimme kävellen Elferhüttelle 2080 metriin. Hütte näkyy kuvan yläosassa:

Elferhütteltä jatkoimme kohti Elferin huippua apunamme Samulin kylästä ostamat ski tour-sauvat:

Viikonlopun lumisateiden ja aurinkoisen päivän ansiosta maisemat matkan varrella olivat mahtavia.

Juomatauon paikka:

Huipulle johti jyrkkä vaijerilla varmistettu pätkä, jonka jätin väliin. Samuli meni kokeilemaan reittiä, mutta kapeata oli kuten käsimerkeistä näkyy:

Ihan korkein huippu jäi saavuttamatta, koska ensikertalainen vaeltaja ei ollut varma miten huipulta olisi päässyt alas, sillä tavalla turvallisesti vaimon asettamien ohjeiden mukaisesti. Kauniit maisemat eivät kuitenkaan edellytä korkeimman pisteen saavuttamista.

Ihan itse nappasin kuvan meistä:

Ei vain ole sanoja kuvaamaan maisemia ja sitä alpeilla vaeltamisen ihanuutta. Täälä kertaa kyllä maraton painoi kropassa eikä nopeusennätyksiä tehty, mutta lokakuisesta päivästä tuli nautittua koko rahan edestä.

 Elfer-hüttellä odotti vielä janoisen vaeltajan palkinto päivän lyhyestä, mutta nautinnollisesta suorituksesta.

Laskukauden 2011/2012 avaus

...ja itse asiassa ensimmäinen laskupäivä vuonna 2011, koska polvivamma esti edellisen talven lumiset riennot. Tänään hyppäsimme Stubain jäätikölle menevään bussiin aamukahdeksalta. Hissiliput, vuokrakamat, kabiinimatka, hillitön jono ankkurihissiin ja olimme valmiina vuoden ensimmäiseen laskuun. Se katkesi n. 50 metrin laskun jälkeen pyllähdykseen, kun varoin viime talvena loukkaamaani polvea. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, vaan ainoa ongelma oli luottamuksen puute korvien välissä.

Sää oli mitä mainion kun aamun pilvisyys päivän mittaan muuttui kirkkaan siniseksi taivaaksi. Lounaalla ihailimme tällaista maisemaa:

Tarkoitus oli myös käydä Top of Tirol-näköalatasenteella, mutta kun parin porrassetin jälkeen jalat olivat soseena ja keuhkot huusivat, päätimme jättää portaiden kapuamisen tuoreemmille jaloille.

Maisemat olivat alempaakin kuvaamisen arvoiset:

Jäätiköllä oli runsaasti "oikeita" laskijoita, lähinnä junioreita ympäri maailmaa. Ruotsalaisia oli iso joukko ja myöhemmin kävi ilmi, että he vielä asuvat Mildersissä hyvin lähellä meitä.

Laskupäivän päätteeksi nautimme Glühweinit aurinkoisella terassilla.

Matkalla Neustiftin keskustaan kauppoihin ja illalliselle piti pysähtyä rapsuttelemaan lehmiä.

Päivän opetus oli se, että maraton ja laskettelu eivät oikein sovi yhteen. Jälkimmäisestä ei meinannut tulla mitään, koska jaloissa ei ollut juoksun jäljiltä voimaa. Ulkoilmasta ja kauniista maisemista tuli kuitenkin nautittua koko rahan edestä.

Talvea kohti

Aamulla oli aika jättää München taakse. Kankein jaloin siirryimme Hauptbahnhofille autovuokraamoon, josta emme sitten saaneetkaan varaamme autoa vaan toisesta vuokraamosta lähes tuplaten kalliimman Volvo 60:n. Matkalla hotellille jumituimme onnettomuuden takia suljetulle katupätkälle. Skootteri ja auto olivat kolaroineet kotikadullamme ja paikalla olivat kaikki mahdolliset viranomaiset hoitamassa asiaa.

Päästiin kuitenkin matkaan aikanaan ja käytiin ihailemassa Garmisch-Partenkirchenin hyppyrimäkiä:

Seuraava stoppi sateessa oli Mittenwald, jossa on koristeellisia rakennuksia:

Kävelykadun maisemaa:

Käytiin kahvilla ja apfel-/topfenstrudelilla tässä rakennuksessa Cafe Obermarktissa:

Mittenwaldista jatkoimme seuraavien 3 yön kohteeseen Stubaitalin Mildersiin. Ennen majapaikkaan menoa ajelimme laakson perukoille kohti jäätikköä ja siellähän oli huomattavan paljon talvisempaa:

Majapaikassamme Mildersissä n. 1000 metrin korkeudessa on kuitenkin huomattavasti kesäisempi maisema:

Illalliselle kävelimme Neustiftin keskustaan:

Tiistain ohjelmassa on testata, mitä juoksijat jalat tykkäävät laskettelukauden avauksesta.

Oma maratonennätys

Päivän suurin huolenaihe oli sää, mutta jälkikäteen tarkasteltuna sää oli aivan loistava. Aamulla oli hieman viileä, mutta nopeastihan se kroppa lämpenee kun lähtee maratonia pistelemään. Päätin metrossa lähteä normaalista viiden tunnin kevyestä taktiikasta poiketen liikkeelle hieman reippaammin ja katsoa kuinka kauan jaksan ja mihin se riittää. Puolimaratonin väliaika oli 2.13, joka oli samaa vauhtia kuin Espoon rantamaratonin puolikas kaksi viikkoa aiemmin. 23-24 kilometrissä alkoivat ongelmalliset tuntemukset, ei niin että mikään yksittäinen syy oli pakottanut hidastamaan vaan matkanteko vain alkoi tuntua hieman raskaammalta.

Roikuin kaverin kyydissä aina 30 kilometriin Marienplatzille ennen kuin jouduin hieman hölläämään vauhtia. Osallistumisensa jalkavaivojen takia puolikkaalle vaihtanut Samuli oli jo oman juoksunsa ehtinyt juoksemaan ja kerkesi n. 31 km kohdalle ottamaan kuvan:

Tuossa vaiheessa askel painoi jo ja kolmannen maratonini viimeiset 12 km olivatkin aika vaikeita. Välietappien asettaminen oli toimiva taktiikka enkä loppupeleissä kävellyt kuin ehkä 50 metriä. 39 km kohdalla tajusin, että teen oman ennätykseni vaikka joutuisin kävelemään maaliin.  Kun reitti kääntyi Olympiaparkiin alkoi olla selvää, että pääsen juosten maaliin. Tuntuma siitä, että vauhti on selvästi hitaampaa oli liioiteltu, koska jälkimmäinen puolisko meni aikaan 2.14 eli melkein yhtä nopeasti kuin ensimmäinen. Nettona loppuaikani oli 4.26,57 eli paransin omaa maratonennätystäni yli 22 minuuttia.

Maalissa tarjoiltiin Erdingerin alkoholitonta vehnäolutta ja bretzeleitä. Matkan vaikeudet unohtuivat hyvin nopeasti maaliviivan ylittämisen jälkeen ja olo on toki väsynyt, mutta onnellinen. Eikun uusia tavoitteita keksimään!

Maratonvalmisteluja

Lauantain ohjelmassa oli shoppailukierros keskustassa ja maratonnumeroiden haku Olympiaparkista. Kyseinen puisto ei ollutkaan ihan pieni ja siellä olleet rakennukset olivat aika persoonallisen näköisiä.

Event-arenalla oli numerolappujen jaon lisäksi kauppoja ja juoksuaiheisia ständejä todella runsaasti. Kojujen kiertely viritti kivasti kisatunnelmaan.

Kaksi kolmesta reippaasta juoksijasta:

Maratonin startti on klo 10.00 paikallista aikaa ja toiveena olisi mahdollisimman vähän sadetta.

Kohteessa

Työviikon päätteeksi hyppäsimme Münchenin koneeseen ja pääsimme aloittamaan lomamme Münchenin perinteeksi muodostuneella tavalla eli käymällä Augustiner Kellerin Alt Lagerkeller-ravintolassa:

Eikä yhtään väsytä työviikon jälkeen...



Pientä iltapalaa saksalaisittain:

Gute Nacht!