Oktoberfest ja jälkipelit

Reissunjälkeinen paluu arkeen on ollut vauhdikas. Maanantaina klo 23.xx olimme kotona ja tiistaiaamuna klo 8.20 olin töissä. Sieltä kouluun ja illalla kotiin. Palataan vielä hetkeksi kiireen keskeltä loman viimeisten päivien tunnelmiin.

Maratonia seuraavana aamuna pakkasimme kamppeemme. Bussi ja juna veivät meidät Müncheniin tarkoituksena piipahtaa Oktoberfestillä ihan ensimmäistä kertaa.

Tarjoilu pelaa junassakin.

Münchenissä oltiin jo iltapäivällä. Oktoberfest-aluetta ei ollut kovin vaikea löytää, piti vain seurata lederhoseneihin ja dirnldeihin pukeutunutta kansaa.

Pientä huikopalaa.

Oktoberfestilla vieraili tän vuonna 6,3 miljoonaa ihmistä. Me olimme paikalla viimeisenä päivänä. Pöytävaraus olisi ollut hyödyllinen, ehkä sitten ensi kerralla.

Oktoberfestilla kaikki on suurta. Oluet, bretzelit, teltat. Pieneen telttaan mahtuu 2.900 ihmistä istumaan, isoon 10.000. 

"Ja danke schön!"

Jos reissua analysoi pintapuolisesti, niin ensinnäkin se toimi täydellisenä korvauksena kesän Sveitsin reissulle, jossa olimme Samulin kanssa flunssassa ja vikassa kisassa satutin vielä polveni, joka nyt vihdoin kestää urheilua hyvin mutta ei ole ihan vielä entisensä. Aurinko paistoi lähes joka päivä, t-paidassa tarkeni patikoida, mitään ongelmia ei ollut eikä edes jalat tulleet kipeeksi paitsi Söllin vikan päivän jälkeen aavistuksen verran. Almabtrieb oli kiva kokemus ja Oktoberfestille pitää päästä uudestaan, tapahtuma osoittautui ennakkoluuloja paremmaksi! Ehkä sää ei aina satu olemaan yhtä huippu, mutta syyskuu kai on kuivimpia kuukausia ja yhdistettynä mainittuihin huviehin täydellinen alppiloman ajankohta! Käsissä näkyy aurinkorasvan käytöstä huolimatta t-paidan hihojen rajat ja naamassa on terve väri. Ennen kaikkea mieli on kevyt ja fyysisen rasituksen myötä henkisesti rentoutunut. Tästä on hyvä jatkaa töitä ja koulua.

Ostoksia piti tehdä, mutta auton eikun Rellun omistaminen teki budjettiin loven. Jos vaelluskengät olisivat autonrenkaat, poliisi sakottaisi niistä liian kuluneina. Pohjat alkavat olla aika tasaiset. Toisaalta seuraava patikkareissu lienee joskus ensi vuonna, joten kiire hankinnalla ei ole eikä merkittäviä alennusmyyntejä pistänyt silmään. Ensi kerralla sitten.

Kilpailevan näkökulman reissun alkupäähän voi lukea kaverin blogista.

Kaisermarathon

Lauantaina herätyskello soi seiskalta. Samulilla oli edessä Kaisermarathonin startti. Kaisermarathonilla on 2160 metriä nousua ja reitti kulkee Söllin kierroksen jälkeen Ellmauhun ja sieltä Hohe Salvelle 1829 metrin korkeuteen.

Lähtö oli hotellimme pihasta, joten liian aikaisin ei tarvinnut paikalle ryysiä. Maratonille lähti n. 600 juoksijaa.

Reitti kiersi ensin Sölin ympärillä kierroksen ja 8 km jälkeen matka jatkui kohti Ellmauta.

Samulin ohitettua 8 km kohdan lähdin kävelemään kohti seuraavaa kannustuspaikkaa tietämättä ihan tarkalleen mikä se olisi. Vuoret ovat yllättävän hitaita edetä ja edellisen päivän 26 km painoi hieman jaloissa, joten matkassa oli tyytyminen ennakkosuunnitelmia vähempään. Ylipäätään kisan seuraaminen oli vaikeampaa, kuin viime kesänä Zermattissa.

 Päädyin kahden tunnin nousun jälkeen Tanzbodenalmille, jossa reitti meni 28-29 km välissä jännästi talon terassin läpi kiertäen koko talon. Moni juoksija olikin siinä ihmeissään, muuan suomalainen sen sijaan istui maratonkatsojan paikalle kuin ei olisi kiire mihinkään.

28 kilometrin kohdalla olisi ollut hieno taustamaisema.

Maratonkatsojalla tuli täältä kiire alas, koska maali oli viereisellä vuorella. Kuningasidea suorasta patikointipolusta osoittautui melkein katastrofiksi, koska alku oli märkää ja jyrkkää kuusimetsää, jossa polulla sai asetella joka askeleen tarkkaan ettei ole turvallaan. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa metsäautotiehen, tein sen heti mutta koko ajan oli hirveä kiire, että ehdin Samulia vastaan maaliin. Menin puolijuoksua vaelluskengät jalassa alas ja hieman vielä ylös hissille. Maratonkatsojan mittariin tuli lukemat 17,5 km, 3.40 tuntia ja 1000 nousumetriä, joten pientä liikunnan iloa sai katsojakin tänään kokea.

Puolijuoksua hissille, lipunosto ja matka ylös. Ehdin kuin ehdinkin vastaanottamaan hullun suomalaisen maalissa. Ja täytyy sanoa, että maalisuora oli jyrkkä!

Loppuaika oli jotain 6.23 tai jotain sinnepäin.

Tovi ylhäällä hengailtuamme lähdimme alas hiihtohissillä. Hissi pysähteli useampaan kertaan ja sitten kuulutus kertoi, että jotain on vialla ja vikaa yritetään korjata. Meidän kopissa oli täydet kahdeksan ihmistä. Samulin vieressä mies nukahti hissin killuessa korkeuksissa ja säpsähtäessään töni Samuliakin. Lopulta hissi lähti takaisin ylöspäin ja lastauspaikalla oli porukkaa työntämässä kabiineille vauhtia. Sitten matka jatkuikin ihan normaalisti, mutta varmaan tunnin se kesti kaikkiaan.

Meille tuli kiire katsomaan palkintojenjakoa kylään. Se alkoi kuitenkin myöhässä ja päättelimme syyn olevan se, että useat osallistujat olivat hississä jumissa. Kun tilaisuus sitten alkoi, havaitsimme että juontajahan olikin Samulin vieressä nuokkunut mies. Rankkoja nuo järjestelyhommat! Eikä sitä niin kiire olisi ollutkaan, jos oltaisiin tiedetty kenen kanssa ollaan samassa jamassa.

So ein Tag, so wunderschön wie heute...

Päivän patikkaretkikohteen valinta tapahtui "Hütten am Wilder Kaiser"-oppaan avulla. Otin ensimmäisen kohteen, joka näytti kivalta kuvassa ja oli auki. Gruttenhütte on Wilder Kaiser-vuoriston korkeimmalla sijaitseva hütte ja näytti olevan sopivasti tavoitettavissa vaellusbussin avulla.

Olin aamulla pitkään bussin ainoa matkustaja, kunnes Scheffaussa kyytiin tuli ensin hillitön jengi viisi-kuusikymppisiä ehkä saksalaisia ja sitten hieman myöhemmin oman ikäinen miesporukka, harvinaisuus sinänsä. Saksalaisryhmän vetäjä kysyi lederhoseneihin pukeutuneelta mieheltä etsiikö hän ehkä Freundinia itselleen. Mies kysyi, että kuinka niin? "No kun tässä olisi tarjontaa". Sen jälkeen koko bussi hekotti asialle ja tämä kaikki ennen aamuyhdeksää.

Lähdin Ellmaun sumuisessa aamussa kipuamaan ylöspäin kohti Gruttenhütteä. Auringon ensisäteitä sai vähän odotella, mutta sitten näyttikin hienolta.

Muutama pummi sattui matkan varrella ja ensimmäinen jo hütelle noustessa, kuitenkin olin sopivasti lounasaikaan perillä.

Hüteltä päätin lähteä karkeasti rinteen suuntaista Höhenwegiä kohti Hintersteiner Seetä ja Sölliä.

Jossain vaiheessa onnistuin missaamaan risteyksen ja päädyin Hintersteiner Seelle vievää reittiä alemmaksi. Sieltä löytyi kuitenkin ihana keidas, jonka terassille suuntasin mustaherukkamehulle ja kahville.

















Hinterschliesslinger Almilta jatkoin alas ja onnistuin kolmatta kertaa samana päivänä missaamaan risteyksen, joten päädyin Scheffauhun, joka oli varsin viehättävä kylä eikä taaskaan harmittanut yhtään.

Scheffaussa päätin kävellä suorinta reittiä Sölliin ja huomasin sen olevan huomisen Tour de Tirol-sarjaan kuuluvan maratonin reitti kilometreinä 9-14 tai oikeastaan 14-9, koska maratonilla juostaan Söllistä Scheffaun suuntaan. Siinä sitä oli jolkoteltavaa patikoijalle ennen kuin pääsin Söllin kirkolle.

Koko reissulle tuli mittaa 26 km, aikaa meni 6,5 tuntia ja nousumetrejäkin kertyi kuitenkin 1240 m. Tulipahan käveltyä, koska lauantai menee maratonia seuratessa ja sunnuntaina lähdetään jo Müncheniin eli seuraava kunnon patikkareissu on sitten joskus ensi kesänä.

Tour de Tiroliin kuuluu kolme kisaa, perjantain kymppi, lauantaina Kaiser marathon ja sunnuntaina vielä Pölven Trail, 23 km polkujuoksukisa. Yksittäisiin kisoihinkin saa osallistua. Kävimme virittäytymässä kisatunnelmaan, kun kympin kisan lähtö ja maali ovat hotellimme edustalla.

Huomenna sitten maratontunnelmia :)

Mayrhofen-Kufstein-Söll

Sadepäivän ja siirtymispäivän jälkeen matkaseura ja kohde ovat vaihtuneet. Viime joulun vietimme Söllissä ja bongasimme mainoksen Kaisermarathonista. Joku hullu keksi, että sehän kuulostaa kivalta ja täällä ollaan. Kisan aika on lauantaina, huoltajakatsoja pääsee siis perjantaina vielä patikoimaan omia polkujaan.

Hotellimme Feldwebel sijaitsee keskustassa, kuvassa vasemmalla.

Wilder Kaiserilla oli pari pilveä, mutta perjantaina pitäisi olla hyvä patikointisää.

Siirtymäpäivänä tuli piipahdettua Kufsteinissa, josta edellinen seuralainen jatkoi Müncheniin ja nykyinen tuli sieltä.

Huomenna taas patikointikuvia, ihan itselle uusista maisemista.