Lähtö oli hotellimme pihasta, joten liian aikaisin ei tarvinnut paikalle ryysiä. Maratonille lähti n. 600 juoksijaa.
Reitti kiersi ensin Sölin ympärillä kierroksen ja 8 km jälkeen matka jatkui kohti Ellmauta.
Samulin ohitettua 8 km kohdan lähdin kävelemään kohti seuraavaa kannustuspaikkaa tietämättä ihan tarkalleen mikä se olisi. Vuoret ovat yllättävän hitaita edetä ja edellisen päivän 26 km painoi hieman jaloissa, joten matkassa oli tyytyminen ennakkosuunnitelmia vähempään. Ylipäätään kisan seuraaminen oli vaikeampaa, kuin viime kesänä Zermattissa.
Päädyin kahden tunnin nousun jälkeen Tanzbodenalmille, jossa reitti meni 28-29 km välissä jännästi talon terassin läpi kiertäen koko talon. Moni juoksija olikin siinä ihmeissään, muuan suomalainen sen sijaan istui maratonkatsojan paikalle kuin ei olisi kiire mihinkään.
28 kilometrin kohdalla olisi ollut hieno taustamaisema.
Maratonkatsojalla tuli täältä kiire alas, koska maali oli viereisellä vuorella. Kuningasidea suorasta patikointipolusta osoittautui melkein katastrofiksi, koska alku oli märkää ja jyrkkää kuusimetsää, jossa polulla sai asetella joka askeleen tarkkaan ettei ole turvallaan. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa metsäautotiehen, tein sen heti mutta koko ajan oli hirveä kiire, että ehdin Samulia vastaan maaliin. Menin puolijuoksua vaelluskengät jalassa alas ja hieman vielä ylös hissille. Maratonkatsojan mittariin tuli lukemat 17,5 km, 3.40 tuntia ja 1000 nousumetriä, joten pientä liikunnan iloa sai katsojakin tänään kokea.
Puolijuoksua hissille, lipunosto ja matka ylös. Ehdin kuin ehdinkin vastaanottamaan hullun suomalaisen maalissa. Ja täytyy sanoa, että maalisuora oli jyrkkä!
Loppuaika oli jotain 6.23 tai jotain sinnepäin.
Tovi ylhäällä hengailtuamme lähdimme alas hiihtohissillä. Hissi pysähteli useampaan kertaan ja sitten kuulutus kertoi, että jotain on vialla ja vikaa yritetään korjata. Meidän kopissa oli täydet kahdeksan ihmistä. Samulin vieressä mies nukahti hissin killuessa korkeuksissa ja säpsähtäessään töni Samuliakin. Lopulta hissi lähti takaisin ylöspäin ja lastauspaikalla oli porukkaa työntämässä kabiineille vauhtia. Sitten matka jatkuikin ihan normaalisti, mutta varmaan tunnin se kesti kaikkiaan.
Meille tuli kiire katsomaan palkintojenjakoa kylään. Se alkoi kuitenkin myöhässä ja päättelimme syyn olevan se, että useat osallistujat olivat hississä jumissa. Kun tilaisuus sitten alkoi, havaitsimme että juontajahan olikin Samulin vieressä nuokkunut mies. Rankkoja nuo järjestelyhommat! Eikä sitä niin kiire olisi ollutkaan, jos oltaisiin tiedetty kenen kanssa ollaan samassa jamassa.
Hyvä Samuli!
VastaaPoistaHieno suoritus ja vielä iloisella ilmeellä koko kisa! Ja kyllä maratonkatsojakin teki kiitettävän kierroksen puolestaan. Kaikin puolin varmaan onnistunut reissu! Säät suosivat ja polvikin kesti.
Samuli yritti jotain tähän kommentoida sunnuntaina Oktoberfest-huuman keskeltä, mutta pieleen meni. Hieno kisa oli sekä katsojan että juoksijan näkökulmasta. Eikä tämä ilmeisestyi jää tähän...
VastaaPoistaPolven kestäminen oli hienoa ja edellytys hyville patikkareissuille. Edelleen on ojennus- ja koukistusvajausta, mutta nyt pitää lihaskuntoliikkeillä saada liikeradat kuntoon.
Suosittelen kyllä tätä syysaikaa patikointireissuille. Hüttejä oli edelleen auki riittävä määrä ja reiteillä hieman vähemmän väkeä. Sää ei kai aina ole yhtä hyvä kuin meillä tällä kertaa, mutta senhän me jo tiedämme ettei sitä ikinä voi tietää etukäteen.