Dena Berliinissä

Reissun ensimmäinen kommellus sattui Berliinissä koneesta poistuessa kun kaverin kanssa kävelimme muutamien muitten suomalaisten kanssa sujuvasti ulos asti kunnes tajusimme alkaa katsella, että missäs se matkalaukkuhihna olikaan. No sehän oli suljetulla alueella selän takana ja takaisin ei ollut pääsyä, siitä piti henkilökunta huolen. Onneksi toinen kaveri bongasi matkalaukkuhihnan heti portin vierestä ja kärräsi sitten ovenraosta huudeltujen ohjeiden mukaisesti meidän + kolmen muun samaan halpaan menneen suomalaisen matkalaukut alueelta ulos, se kun oli kuitenkin sallittua. Lentokentän kompaktius ei aina ole hyvä asia, emmekä kuulemma ole ainoita, joille näin on käynyt.

Lauantaiaamuna oli aivan mahtava herätä Berliinissä! Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme hakemaan juoksumateriaaleja Tempelhofin lentokentältä.

Ihan yksin ei tarvinnut olla.

Juoksurepun saamisen jälkeen kiertelimme messuilla ja sitten olikin ravitsemustauon vuoro. Välipalaksi Flammkuchen kinkulla ja purjolla.

Loppupäivän ohjelmaan kuului shoppailua. Mistä blogin otsikko? Kävimme shoppailun lomassa kahvitauolla Starbucksissa ja siellä kahvin saa nimellään varustettuna:

Komia Pohjanmaa

Tulipa kerrankin matkailtua kotimaassa ja kyllä kannatti, sen verran komiat on maisemat Pohjanmaalla. Seutu on jäänyt aika tuntemattomaksi, olen käynyt siellä vain suunnistamassa 1991 Nuorten Jukolassa Isokyrössä ja Venlojen viestissä 2007 Lapualla. Nyt tukikohtana oli Vaasa ja pyörittiin ristiin rastiin lähiseuduilla.

Kristiinankaupungissa käytiin vähän kävelemässä keskustassa ja ihasteltiin puutaloja ja niiden pihapiirejä.

Kahvipaussi pidettiin kahvila ja sisustustavaraliike Vinkelissä torin reunalla.

Auringonlasku Vaasassa.

Seuraavana aamuna ajeltiin Raippaluotoon Suomen pisintä siltaa pitkin.

 Raippaluodon satama oli nätti paikka.
 

Raippaluodon kirkko

Merenkurkun maankohoama-alue on Suomen ensimmäinen luontokohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Sitä pääsi hienosti ihailemaan Saltkaretin näköalatornista Svedjehamnin lähellä.

Perinteinen pohjalainen latopeltomaisemakin osui kohdalle.

Norra Vallgrundin kirkko

Hiekkaranta oli tyhjentynyt kesäturisteista, vaikka sään puolesta siellä olisikin voinut viettää aikaa edelleen.

Kolmantena päivänä ajeltiin jo kotia kohti, mutta useammalla pysähdyksellä eikä ihan suorinta reittiä.

Pieni siirtolohkare pihapiirissä

Kyrönjoki

Isonkyrön keskiaikainen kivikirkko 1500-luvulta

Kaikki museot ja kirkot koko reissun ajan olivat kiinni. Niinpä kirkot nähtiin vain ulkopuolelta samoin kuin Isonkyrön kotiseutumuseo.

Ylistaron kirkko erikoisine torneineen näkyi kauas lakeuksille ja kävikin ilmi, että kyseessä on Suomen kolmanneksi suurin kirkko. 2500 istumapaikkaa luulisi riittävän paikkakunnan väelle ainakin tavallisena sunnuntaina. Kirkon koosta saa jonkinlaisen käsityksen kun katsoo oikeassa alakulmassa kukkasia kuvaavaa turistia :)
 

 

 Pohjalaistalo.