Laaksopäiviä

Olen viettänyt pari päivää tiiviisti laaksossa. Maanantaina piti sataa, mutta ei sitten satanutkaan. Juuri kun olin kehunut itävaltalaisia sääennustuksia. Puolipilvinen +19 astetta oli juuri sopiva sää tasamaajuoksuun, joten jolkottelin lentokentän ympäri. Eivätkä nämä maisemat laaksosta käsinkään ihailtuna rumia ole.

Tänään aurinko jälleen paistoi, mutta pysyttelin silti laaksossa. Saksan tuntien jälkeen otin päikkärit ja tein kotitehtävät. Illemmalla treffasin Marianan edelliseltä saksankurssilta. Olimme Beach Clubilla Inn-joen rannalla. Tuli harjoiteltua saksaa oikein urakalla ja kyllä huomasi, miten eri tavalla taidot kehittyvät saksankielisellä alueella asuessa tai sitten Suomessa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kivaa on silti huomata, että jonkinlaiseen keskusteluun kykenee tälläkin kielitaidolla.

Illallisen valitsin Beach Clubin laajasta valikoimasta eli hampurilainen tai Flammkuchen ja kun en hampurilaisia ole kohta 20 vuoteen syönyt, oli valinta helppo. Ei mitään hajua mikä Flammkuchen oli, joku ohutpohjainen pizza ilman tomaattikastiketta suunnilleen.

Flammkuchen traditionell

Sitten katsaus lähimaastoon. Korttelin ympäri kävellessä voi hyvin arvata, mistä luonnonmukaisen lannoitteen aromit silloin tällöin tuulen mukana kulkevat.

Lentokenttä, taustalla Patscherkofel

Huoneen ikkunasta aukeava "maisema" on...hmm...vehreä?

Sadetta ja ukkosta

Kyllä itävaltalaiset sääennusteet ovat pitäneet hyvin paikkansa tällä lomalla. Tänään piti olla sateessa taukoa puolenpäivän jälkeen ja niin olikin, ainoastaan se meni pieleen, että iltasade alkoi hieman ennustetta myöhemmin, mutta se annetaan anteeksi.

Aamulla ei ollut mikään kiire, kun ukkonen jyrisi ajoittain eikä patikoimaan siis päässyt. Tarjosin itselleni sunnuntain kunniaksi aamiaisen läheisessä leipomossa, jossa oli muuten koko ajan jonoa kun paikalliset hakivat tuoretta leipää perheelle aamupalaksi. Oma aamupala oli aika perusversio, mutta sopi kiireettömään aamuun ja samalla sain luettua Tiroler Tageszeitungista päivän polttavat paikallisuutiset. Kurssin opettaja kehotti lukemaan nimenomaan sanomalehtiä, koska niistä oppii ajankohtaista kieltä ja samalla pysyy kärryillä mistä puhutaan. Päivän lehden aiheita olivat mm. luonnonkatastrofien kannalta korkean riskin alueille rakentaminen ja joku vaalijuttu, mistä on jauhettu päiväkausia.

Sääennuste lupaileman tauon tullessa päätin kipaista 500 metriä ylös kotiovelta Rauschbrunnenille, jotta ei ihan löhöilyksi mene koko loma. Lähtiessä kohde peittyi juuri pilven alle, mutta matkan aikana pilvet hälvenivät ravintolan kohdalta.

Maanantaiksi on tällä hetkellä ennustettu koko päiväksi vesisadetta, mutta sitten sään pitäisi taas parantua.

Hengailua kaupungilla

Luotin sääennusteeseen, joka lupasi puoliltapäivin ukkosta loppupäiväksi ja päätin pysytellä laaksossa. Aamukahvilla kävin 360 asteen näköalan kaupungin kattojen yllä tarjoavassa kahvilassa. Luin samalla päivän lehden, vaihtelu virkistää enkä valinnutkaan suosikkiani Tiroler Tageszeitungia vaan jonkun toisen, josta ymmärsin suurinpiirtein otsikot.

Parissa urheilukaupassa kävin katsomassa sadehousuja tuloksetta. Muutenkaan ei onnistanut ostosten suhteen. Lounaan suhteen kyllä, täällä ei aina saa lautaselle tarpeeksi rehuja, mutta Cafe Retron salaattiannoksessa on erilaisia kasviksia reilusti eikä niitä ole uitettu etikassa.

Pesulakeikan aikana taivaalle alkoi kertyä pilviä ja ukkonen alkoi juuri, kun sain pyykit kuivausrummusta ja olin valmis lähtemään. Ukkosta ja sadetta kesti parin tunnin ajan ja sen jälkeen taivas alkoi taas kirkastua, vaikka sääennusteiden mukaan koko loppupäiväksi oli luvassa sadetta ja ukkosta.

Ennusteet eivät kuitenkaan olleet väärässä. Ehdin aperitiiville Beach Clubille Inn-joen rannalle kun pilvet hetkeä myöhemmin alkoivat taas kasautua Innsbruckin ylle. Olisi muuten kiva paikka seurata olympialaisia tuo Beach Club, mutta hieman altis sääolosuhteille.

 

Sunnuntaiksikin luvassa ukkosta ja sadetta. Koko päivää ei viitsisi tässä pienessä huoneessakaan kökkiä, mutten ole vielä keksinyt mitä tekisin kun suosikkiharrastukseni vaatisi hieman parempaa säätä.

So ein Tag, so wunderschön wie heute

Olipahan taas kaunis päivä ja kuuma kuin mikä. Ylempänähän on tunnetusti viileämpää kuin laaksossa, joten lähdin hellettä pakoon. Päässä soi alppihumppabiisi otsikon mukaisin sanoin.

Päivän patikoinnin kääntöpiste on jokseenkin puurajan kohdalla

Elimistö alkaa ehkä hiljalleen tottua kuumuuteen ja nousuihin, koska nousu Bodenstein Almille tuntui kevyemmältä kuin tiistaina. Matka oli kuitenkin sama ja lämpöä tänään oli 31 astetta.

Tänään jatkoin paussin jälkeen matkaa vielä vähän ylöspäin Seegrubelle, jonne pääsee keskustasta Hungerburgbahnilla ja kabiinilla. Siksi se on täynnä turisteja eikä ole paikkana muutenkaan niin viehättävä kuin Bodenstein Alm, jonne valtaosa vääntäytyy omin voimin.

Välillä pilvenhattara armahti paahtavalta auringolta pariksi minuutiksi

Seegrube tuli nopeasti näkyviin. Ylhäällä oli jopa vanhaa luntakin.

Kävelin taas autoteitä pitkin takaisin alas ja hyppäsin ihanaan ilmastoituun bussiin, josta nouseminen keskustassa oli kuin olisi suoraan saunaan astunut.

Innsbruckin hellekesä vaihtuu huomenna ennusteiden mukaan ukkoseen jo puoliltapäivin ja huonoa säätä on luvassa myös sunnuntaiksi. Ohjelmassa siis on ulkoilma-aktiviteettien sijaan ainakin pyykinpesua, shoppailua ja saksan läksyjä.

Patikointipäivä

Torstaista tuli sitten aikamoinen patikointipäivä. Toki olin saksantunneilla aamupäivästä, mutta olin ajatellut, että kauniina päivänä voisin tuntien jälkeen matkata Stubaitalbahnilla Muttersiin ja nousta hissillä 1600 metriin, josta sitten pääsee kävelemään kauniita reittejä. Siellä tuli tehtyä viime kesän reissun viimeinen vaelluskin, mutta toiseen suuntaan eli juuri tuolla samaisella kabiinilla alas vuorelta.

Sää oli tänään kaunis ja lämpötila hellelukemissa, joten eikun menoksi. Mutterer Almbahnin menolipusta köyhdyin 7,50 €, mutta hissinousulla pääsi suoraan kauniisiin maisemiin. Kävelin yläasemalta Birgitzköpfhausille lounaalle upeissa maisemissa ja ihastelin kukkivia alppiruusuja.

 

Yritin tilata lounaaksi perunakeittoa, mutta kun se oli loppu otin ensimmäisen annoksen mitä listalta muistin. "Bauernsalat" myytäisiin Suomessa ehkä pyttipannuna ennemmin kuin salaattina, mutta hyvää oli.

Olihan tässä salaatissa kuitenkin kirsikkatomaatti ja jäävuorisalaattia.

Birgitzköpflhausin terassi

Päätin jättää ajanpuutteen vuoksi huiput väliin ja kiertää vuoren toiselta puolelta takaisin alas.

Matkalla törmäsin ongelmaan; alppikantturat olivat valloittaneet mun vaelluspolun. Siinä sitten kiertelin niitä milloin miltäkin puolelta, mokomat kun eivät hievahtaneetkaan kun yritin kulkea polkua pitkin.

Jotenkin pääsin alppilehmien ohi ja matka jatkui.

Näkymää Stubain laakson suuntaan

Alas olikin sitten jolkottelemista, mutta sen tiesinkin. Sää oli mitä parhain, joten pitkä kävely myös loivaan alamäkeen ja tasamaata sopi vallan mainiosti ohjelmaan. Stubaitalbahniin olisi voinut hypätä jo paljon aiemminkin, mutta kävelin aina Muttersiin asti ja ihailin tien varrella olevista taloista avautuvia maisemia ja niiden mielettömän hienoja kukkia sekä parvekkeilla että pihoilla. Harmillisesti en niistä saanut onnistuneita kuvia kuitenkaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän blogikirjoituksen tänään. Varmasti ei tarvitse unta odotella.

Patscherkofel ja sen edessä Europa Brücke

Aprikoosi(?)puu talon seinustalla

Tän nimisen kylänkin läpi tuli käveltyä

Muttersin kirkko

Kuvassa oikealla navetta, suoraan kirkon edessä olevalla aukiolla

Huh hellettä

Varsinainen opiskelu alkoi tänään. Aamuverryttelyksi kävelin yliopistolle kolmen kilsan matkan ja lämmin oli heti aamusta. En oikein osaa sanoa ryhmän tasosta ja sen sopivuudesta itselleni mitään, mutta kun vahingossa tein kotitehtävät suoraan kirjaan niin tällä kurssilla on vissiin pysyttävä. Koska ainoa tavoite on oppia lisää saksaa eikä esim. suorittaa jotain sertifikaattia tms. niin kaikki oppi on kotiinpäin eikä tasollakaan niin väliksi ole.

Kahvipaussia vietetään tällaisessa maisemassa

Lisää hikeä valui jo kahvitauolla, mutta päätin silti pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja nousta saksan tuntien jälkeen Hungerburgilta Bodenstein Almille. Aurinko paahtoi hulluna ja hiki lensi, kun hilasin ruhon 800 metriä lähtöpaikkaa korkeammalla sijaitsevalle Bodenstein Almille vajaassa puolessatoista tunnissa.

Aah, varjopaikka

Kohde näkyvissä

Terassilla meni nimpparileivonnainen kahvin kera sen verran nopeasti etten ehtinyt kyseisestä herkusta edes kuvaa ottaa. Nousun pölyt huuhdoin kurkusta puolella litralla viinimarjamehua.

Nimpparikahvimaisema

Tilaa olisi ollut muillekin

Alas lompsin helppokulkuista autotietä, vaikka se kierteli paljon nousua enemmän. Lämpöä oli tänään 30 astetta eli saman verran kuin suojakerrointa käyttämässäni aurinkorasvassa. Sen kanssa tulikin lotrattua urakalla.

Lämpöä taisi olla alppilehmillekin liikaa, kun hakeutuivat varjoon

Läksyjen teon jälkeen suuntana oli jälleen keskusta ja tällä kertaa ravintola Fischerhäusl. Pitäähän sitä vajaan kolmen tunnin hikoilun jälkeen vähän tankatakin.

Keskiviikoksi on luvassa ukkosta ja aion pitää välipäivän patikoinnista. Se olisi muutenkin tarpeen, koska jalat on niin kipeät etten uskalla edes venytellä ja joitain ostoksiakin pitää tehdä. Minään päivänä en ole ehtinyt keskustaan patikoinnin ja suihkun jälkeen niin, että kaupat olisivat vielä auki. Kiireistä tämä lomailu.