Ekat päivät Innsbruckissa

Olen nyt kotiutunut Innsbruckiin. Sunnuntaina olin ajoissa liikkeellä ja kun kaikki meni ihan nappiin olin heti puolenpäivän jälkeen majoittunut. Kun ulkona ei edes satanut ja vuoretkin olivat tuossa vieressä, niin pakko oli heti vetää vaelluskamppeet niskaan ja lähteä ulos. Matkaan piti kuitenkin lähteä keskustan kautta, koska huoneessa ei ollut vessapaperia ja sunnuntaisin Innsbruck on kiinni, ainoa tietämäni auki oleva kauppa on keskustassa. Siellä ei tietenkään myyty vessapaperia alle kahdeksan rullan pakkauksissa, joten jouduin ostamaan ison pakkauksen vessapaperia ja kuljettamaan sen mukanani repussa koko vaelluspätkän. Tuntuihan se vähän tyhmältä, mutta patikoimaan oli päästävä.

Menin bussilla Nordkettebahnin ala-asemalle Hungerburgiin ja patikoin sieltä Höttinger Almin kautta Rauschbrunnen-nimiseen ravintolaan ihan tähän asuntolan lähellä sijaitsevalle rinteelle. Siellä pidin kahvipaussin, kun sadekuurokin oli juuri ropsautellut hieman vettä niskaan.

Rauschbrunnenin terassilta aukesi sateinen näkymä Inntaliin

Löysin paikan, johon ei satanut ja vain hetkeä myöhemmin aurinko alkoi paistaa.

Sunnuntaina en saanut nettiä toimimaan. Ohjeet olivat sitten viime kerran muuttunut yksinkertaisimmiksi, mutta saamassani Internetzugang-paperissa luki salasanan kohdalla tyhjää. Asian sain korjattua tänä aamuna, kun talon respassa oli päivystys paikalla. Nyt netti näyttää toimivan ihan hyvin.

Mikä fiilis herätä maanantaiaamuna klo 5.40, kun tajuaa olevansa alpeilla ja verhon raosta vilkaistessa näkee nousevan auringon vaaleanpunaiseksi värjäämän vuorenhuipun? Siitä ainakin tiesi, että on hyvä päivä tulossa.

Saksan kurssi alkoi klo 9.00 tervetulotilaisuudella ja ryhmiin jakamisella. Ryhmässäni on puolalainen arkkitehti, puolalainen filosofian tohtoriopiskelija, puolalainen teologiopiskelija, venäläinen lääkäri (radiologi), unkarilainen kirjanpitäjä, joka etsii nyt töitä Itävallasta, unkarilainen kemian tohtoriopiskelija ja espanjalainen arkeologi. Olen siis joukosta ainoa, jolla ei ole yliopistotutkintoa, mutta ei kait sillä väliä kun saksaa täällä opiskellaan. Tänään ohjelmassa oli vain tutustumista ja varsinainen opetus alkaa huomenna. En saanut ihan varmaa käsitystä olenko oikeantasoisessa ryhmässä, mutta se selvinnee lähipäivinä.

Tuntien jälkeen oli pakko päästä patikoimaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä. Otin ensimmäisen bongaamani bussin Rumin suuntaan. Kun viereen tuli istumaan paikallinen rouva päätin tiedustella tarkemmin mihin kyseinen bussi oikeastaan onkaan menossa. Kävi tuuri ja bussi meni Rumin keskustaa aavistuksen ylemmäs juuri sinne minne olinkin menossa. Rouvan kanssa tuli juteltua koko matka niin ettei maisemiakaan ehtinyt ihailla. Sain kehut saksantaidosta ja toivotukset, että menestys kurssilla jatkuu. Harjoittelin saksaa itse asiassa jo junamatkalla Münchenistä Innsbruckiin, kun viereen istui Rosenheimista alkaen saksalainen mies, joka osasi norjaa/ruotsia ja oli juuri tullut Ruotsin ja Suomen reissulta. Juttua riittikin sitten koko matkaksi.

Nousua Rumista Thaurer Almille kertyi n. 800 metriä. Maastossa oli tehty metsätöitä eikä se ollut kovin kaunista. Hikeä kyllä lensi eikä sekään tainnut olla kovin kaunista... Kun pöheiköstä vihdoin pääsi aukeammalle alueelle niin Thaurer Alm ilmestyikin jo näkyviin.

Näkymä terassilta Inntaliin, edessä oleva kylä on Thaur

 

Tankkauksen jälkeen jatkoin matkaa kohti Hungerburgia.

Innsbruck ja Stubaitalin huippuja mm. Serles

Tuolta mä tulin

Arzler Alm oli tänään kiinni, muuten olisin pitänyt toisen tauon siellä. Siitä kuitenkin oli enää vartti alas Hungerburgille, mistä hyppäsin bussiin. Garminin mukaan matkaa oli n. 12,5 km, nousumetrejä tuli 1100 m kaiken kaikkiaan ja aikaa meni 3 h 20 min. Ihan mukava lähireissu enkä ollut Thaurer Almilla aiemmin käynytkään, joten uusi kokemuskin vielä.

Arzler Alm

 

Matkalla syömään näin kulkueen matkalla soittamaan ilmaiskonserttia Hofburgiin. Soittivat toki kävellessäänkin.

Tuntuu, että pimeä tulee aikaisin. Aurinko laski vuorten taakse jo kahdeksan jälkeen ja nyt on ihan pimeää eikä kello ole kymmentäkään.