Laaksopäiviä

Olen viettänyt pari päivää tiiviisti laaksossa. Maanantaina piti sataa, mutta ei sitten satanutkaan. Juuri kun olin kehunut itävaltalaisia sääennustuksia. Puolipilvinen +19 astetta oli juuri sopiva sää tasamaajuoksuun, joten jolkottelin lentokentän ympäri. Eivätkä nämä maisemat laaksosta käsinkään ihailtuna rumia ole.

Tänään aurinko jälleen paistoi, mutta pysyttelin silti laaksossa. Saksan tuntien jälkeen otin päikkärit ja tein kotitehtävät. Illemmalla treffasin Marianan edelliseltä saksankurssilta. Olimme Beach Clubilla Inn-joen rannalla. Tuli harjoiteltua saksaa oikein urakalla ja kyllä huomasi, miten eri tavalla taidot kehittyvät saksankielisellä alueella asuessa tai sitten Suomessa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kivaa on silti huomata, että jonkinlaiseen keskusteluun kykenee tälläkin kielitaidolla.

Illallisen valitsin Beach Clubin laajasta valikoimasta eli hampurilainen tai Flammkuchen ja kun en hampurilaisia ole kohta 20 vuoteen syönyt, oli valinta helppo. Ei mitään hajua mikä Flammkuchen oli, joku ohutpohjainen pizza ilman tomaattikastiketta suunnilleen.

Flammkuchen traditionell

Sitten katsaus lähimaastoon. Korttelin ympäri kävellessä voi hyvin arvata, mistä luonnonmukaisen lannoitteen aromit silloin tällöin tuulen mukana kulkevat.

Lentokenttä, taustalla Patscherkofel

Huoneen ikkunasta aukeava "maisema" on...hmm...vehreä?