Patikointia (epä)kaupungissa

Voi sitä kotimaassakin patikoida, vaikka sitten maan toiseksi suurimmassa kaupungissa tai epäkaupungissa, joksi Espoota olen myös kuullut kutsuttavan. Viime viikonloppuna nautin metsäisistä maisemista Nuuksiossa. Vaikka vuoria ei ollutkaan eivätkä näkymät niin avarat kuin alpeilla, mieli nautti tästäkin reissusta ja vaihtelevasta, kauniista ja hiljaisesta luonnosta.

Kotimatka

Maanantaina koitti kotiinlähdön aika, kesäalppireissu 2013 oli tullut päätökseensä. Zermattista Zürichiin kesti kolmisen tuntia junalla ja ehdimme vielä pyörähtää Zürichin vanhassakaupungissa ja kalliilla sveitsiläisillä pizzoilla.

Paluu hieman pitkittyi, kun lento oli ylibuukattu ja päätimme vapaaehtoisesti tulla Berliinin kautta kotiin ja paikata siten Sveitsin hintatason nakertamaa taloutta haitasta saatavilla korvauksilla. Matka meni jokseenkin mukavasti viivästyksestä huolimatta. Tulipa koneesta bongattua ainoa tuleva, jo varattu matkakohde Berliini ja sen tv-torni. Syyskuuta odotellessa.

Virgental oli upea paikka patikointia, luontoa ja rauhaa rakastavalle. Menoa ja meininkiä kaipaavat älkööt vaivautuko. Tulen menemään sinne uudelleen, monta hienoa reittiä jäi patikoimatta.

Sölden on ihan ok kun ei mene laskettelurinteiden puolelle. Siellä oli hieman vilkkaampaa kuin Virgentalissa, mutta sesonki alkaa kunnolla vasta heinäkuun puolivälissä. Kylä on hieman rauhaton läpikulkevan autotien takia, kesäisin siitä ajaa todella paljon moottoripyöräilijöitä Timmelsjochin solatien takia. Majoitukseni oli joen toisella puolen ja siitä käveli viitisen minuuttia keskustaan, oikea mukava ja rauhallinen sijainti siis ja lähempänä niitä parempia patikointirinteitä.

Välietappi Feldkirch oli ehdottomasti positiivinen yllätys ja Liechtenstein muuten kolmaskymmenes valtio, jossa olen matkaillut.

Zermattissa oli tohinaa urakalla. Kylä on autoton kylä, mutta sitä ei missään mainittu, että lähes äänettömät sähköautot ja -bussit meinaavat jyrätä varomattoman, pikkukylistä vilkkaaseen alppiturismikohteeseen tulevan turistin yli.

Autottoman kylän liikenneruuhka

Hulinaa riitti ja aasialaiset ja amerikkalaiset turistit kansoittivat kadut. Hintataso on sveitsiläisen kallis eikä vetonaula Matterhorn ja sen houkuttelemat turistilaumat hintoja ainakaan laske. Hotellimme oli hyvä ja maratontapahtuma upea kokemus katsojallekin. Olisin mielelläni ladannut loppunoususta ottamani videonkin tähän, mutta eipä se jostain syystä onnistunut. Ensi vuonna Zermattissa järjestetään rastiviikko, joka kovasti houkuttelisi...

Lähtömme kunniaksi Zermattin Bahnhofplatzille oli tilattu tämä orkesteri töräyttelemään fanfaarit.

Viimeinen patikointipäivä

Tänään koitti reissun viimeinen patikointimahdollisuus. Päätin käydä kylään asti näkyvällä tönöllä ja siitä samaa puronvartta vielä eteenpäin toisessa ravintolassa.

Kohde näkyvissä kuvan yläosassa.

Näkymä Edelweissin terassilta alas Zermattiin.

Espressotauon jälkeen matka jatkui ylöspäin kohti Gasthaus Triftiä. Maisemat ja sää olivat jälleen kerran mallia wunderschön.

Lounaan nautittuani palasin hieman pidempää reittiä Zermattiin. Kameran akku vilkutti jo punaista, mutta "muutaman" kuvan sain paluumatkallakin otettua.

Mittaa viimeiselle patikalle tuli 11 km ja aikaa meni 3,5 tuntia. Nousumetrit jäivät hitusen alle 1000 metrin.

Maratonhuoltajan päivä

Maratonpäivän aamulla kello soi ennen kuutta. Aamiaisen jälkeen kävin saattamassa juoksijan lähtöpaikalle alemmas laaksoon St. Niklaukseen. Sääennuste lupasi aurinkoa ja lämpöä koko päiväksi, mutta aamulla onneksi oli edes vähän viileämpää vielä.

Palasin samalla junalla takaisin Zermattiin ja seurasin kärjen saapumista puolimatkaan. Puolimatkassa nousua oli kertynyt 600 metriä. Reitti kulki keskustan kävelykatua pitkin.

 Suomi-paitainen juoksija saapui puolimatkaan vielä iloisesti virnistellen.

Keskustasta suuntasin Sunneggalle, jonne pääsee vuoren sisällä menevällä junalla. Samaan junaan änkesi puolikas South Dakotan yliopisto. En etukäteen tiennyt, että juna kulkee vuoren sisällä koko matkan, mikä oli ihan hyvä koska en tykkää niistä sitten yhtään. Kyyti kesti onneksi vain 5-6 minuuttia, toisin kuin Samulin kapuaminen keskustan 21 kilometristä Sunneggan 32 kilometriin yli 2200 metrin korkeuteen.

Maratonin juomapiste Sunneggalla. Vähän on eri maisemat kuin Helsinki City Marathonilla.

Koska juomapaikan maisema ei ollut hienoin tarjolla ollut etsin vähän paremman paikan lähistöltä 32 km kyltin tienoilta ja söin eväät siinä. Useampikin juoksija kaivoi kännykkää tai kameraa siihen kohtaan saapuessaan ja yhdeltä naiselta kysyinkin, haluaisiko hän että otan kuvan hänestä ja Matterhornista. Kaupat tuli. Harvalla siinä kohtaa oli sekunneista kyse.

Samulikin saapui paikalle, tässä vaiheessa jo kohtuullisen suorin jaloin.

Reitti kulki järven vasemmalta puolelta alamäkeen, tosin vain hetken.

Tässä kohtaa päivystäessä meinasin ruveta maratonin vapaaehtoiseksi järjestysmieheksi. Junalla ahterinsa vuorelle raahanneet turistit kävelivät samaa polkua, maratoonareita väistämättä. Ei sitten tullut mieleen, että kun toiset ovat hinanneet ruhonsa juoksujalkaa yli tuhat korkeuserometriä ylemmäs ja 32 km kauemmas, että voisi itse kulkea hieman sivummalla ja päästää nämä juoksijat kulkemaan valitsemaansa linjaa. Koska oli kuitenkin kiire naapurivuorelle jatkamaan kisan seurantaa tämäkin jäi vain ajatukseksi.

Suorin reitti naapurivuorelle oli tietenkin alas laaksoon ja toista reunaa ylös. Sinne siis, ja ihanneajan reilu alitus mielessä kun kyltti väitti matkan kestävän 1.25 h. Meniköhän siinä kolmea varttiakaan kun olin perillä, enempää ei pumppu hakannut verta elimistön käyttöön. Muutamalle valokuvalle toki oli aikaa matkan varrella.

Sitten tupsahdin pyytämättä ja yllätyksenä suoraan maratonreitille 38 kilometrin kohtaan ja jatkoin sitä Riffelapille, juoksijoille tilaa antaen. Takaa ei tosin kovin moni ohi tullut, vaan ennemminkin kävelin samaa vauhtia muiden mukana.

Riffelalpin juna-asemalla n. 38,5 kilometrin kohdalla juna meni juuri nenän edestä ja jäin odottamaan seuraavaa + katsomaan josko Samuli ehtisi tulla ennen sitä. Näin myös kävi.

Siitä sitten itse hyppäsin maalialueelle Riffelbergiin menevään junaan pällistelemään maratontunnelmaa.

42 kilometrin ja 195 metrin + 1900 korkeuserometrin jälkeinen maaliintulo ajassa 6.43.

Tätä paitaa kuulemma pidetään kuukausi ja mitali tulee telkkarin päälle.

Huoltajan homma oli helppo. Piti vain siirtyä paikasta toiseen oikeaan aikaan. Suosittu artikkeli oli hikipyyhe. Huoltaja saattoi käräyttää päänahkansa auringonpaahteessa, muuten selvittiin ilman suurempia vammoja.

Ruoan jälkeen kylässä pistäydyimme kuuntelemassa vielä alppihumppaa tapahtumateltassa. Ja kuulemma 2015 tullaan uudelleen.

Schwarzsee ja maratontunnelmaan orientoitumista

Kaunis kesäpäivä ja suunta kohti Schwarzseetä (2583 m).

Onnistuin vangitsemaan neljä erilaista alppikukkaa samaan kuvaan. Alpenblumen-kirja ei ole juuri nyt saatavilla, joten varmana tunnistuksena ainoastaan sininen kukka, frühlingsenzian.

Gornergletscher.

Kohde näkyvissä.

Määränpäässä odotteli puoliksi lumen peitossa oleva Schwarzsee, mikäli se nyt oli bongaamani minikokoinen lätäkkö. Mutta ravintolan terassi oli oikein mukava, bändi alkoi soittaa lounaan nauttimisen aikaan ja sää oli täydellinen.

Tänään ei oikein kulkenut, joten ajattelin hetken verran tulla hissillä alas, mutta hissiliput ovat Sveitsissä pirun kalliita, joten säästin melkein 20 euroa jolkottelemalla alas omin lihasvoimin. Päivän patikointipätkä oli vähän lyhyempi kuin yleensä; 12,5 km ja aikaa meni 3,5 tuntia, nousumetrejä 1000 m.

Kylässä oli sitten pasta partyn aika. Usein maratoneilla järjestetään juoksua edeltävänä iltana pastaillallinen, niin täällä Zermattissakin. Teltta oli pystytetty Bahnhofplatzille.

Teltassa esittäytyivät viime vuosien parhaat juoksijat, jotka ovat tänä vuonnakin mukana. Harvassa olivat sellaiset kakkostyypin diabeteksesta kärsivän keski-ikäisen toimistotyöläisen kropat tässä teltassa. Teltassa esiintyi alppihumppaduo ja täytyy myöntää, että sitä pääsi itsekin kisatunnelmaan vaikka vain huoltajan roolissa tällä kertaa olenkin.

Myöhemmin Bahnhofplatzilla soittelivat torvisoittokunnat juoksijoiden ja muiden turistien iloksi.

Huomiseksi on luvassa lämmintä säätä. Katsojan hissi-/junapassi on hankittu, joten huoltaja on ainakin osittain valmistautunut päivään.