maanantai 1. heinäkuuta 2013

Feldkirch

Kyllä Söldenissäkin joskus taivas on kirkkaansininen. Vaikkapa silloin, kun sieltä on viikon palelun jälkeen lähdössä pois.

















Vaikka sää oli kylmä ja monena päivänä satoikin, niin hyvin pääsin silti patikoimaan. Siinä suhteessa ei mitään valittamista. Majapaikka Garni Rustica oli mukava ja rauhallisella paikalla kauempana pääkadun vilkkaasta liikenteestä. Frau siellä oli mukava, hintaa majoitukselle tuli 30 €/yö ja parhaille patikkareiteille pääsi suoraan pensionaatin kadulta.

Alpenrunden (nimen lomareissulleni antoi Virgentalissa tavattu oberösterreichilainen) seuraava kohde on Feldkirch, osittain siksi että siirtyminen kertaheitolla Söldenistä Zürichiin julkisilla olisi aika raskas pätkä eikä sovi yhteen Samulin aamulennon kanssa ja samalla sain hyvän syyn tulla sen verran lähelle Liechtensteinia, että pääsen huomenna käymään siellä.

Bussissa bongasin reissun ensimmäiset suomalaiset. Olivat edellisinä päivinä tarponeet Breslauer Hütten maisemissa Ventissä lumessa ja nyt menossa Söldenin kieppeillä patikoimaan. Itse matkasin Ötztal Bahnhofille ja tuumailin junaa odotellessa, että ottaiskohan ne suomalaisen pankintädin töihin tonne Raiffeiseniin vähän puutteellisella saksankielen taidolla? Olis meinaan viikonloppuisin vuoret lähellä eikä aina tarvitsisi niitä lomia odotella. Hiilijalanjälkikin pienenisi, kun olisi kävelymatka alpeille.

















Junan vaihto Landeck-Zamsin asemalla.

















Ja sitten olinkin perillä. Hotelli löytyi kuin itsestään, mutta huone ei ollut vielä valmis, joten hilpaisin salaattilounaalle. Itävallassa tulee helposti kasvisvaje. Hüteillä ja almeilla tuppaa olemaan runsasenergistä ja hyvin säilyvää ruokaa tarjolla eikä laaksossakaan joka annoksesta löydy vihreää kuin korkeintaan lautasliinan verran.
 
















Majoittumisen jälkeen lähdin haahuilemaan kaupungille. Lähistöllä oleva linna oli ilmeinen kohde turistille ja sinne sai sentään helteessä muutaman rappusenkin kiivetä.






















Kiertelin linnan museon samalla.


















Ehkä parasta oli kuitenkin upea näköala Feldkirchiin ja ympäröiville vuorille.

















Myös vanha keskusta on nätti. En ehtinyt juurikaan perehtyä Feldkirchiin etukäteen ja kaikki on ollut positiivista yllätystä.



















Päivän seuraava ja illan viimeinen kohde on tässä:


3 kommenttia:

  1. Sama on tullut mieleen meilläkin, että olisiko meidän ammattitaidolle täällä käyttöä. Ilman kielitaitoa ollaan kuitenkin pois pelistä.

    Nyt on kaksi patikkaa tehty Virgentalissa ja etureidet aivan tönkkönä. Tänään oli välipäivä. Millä ihmeen konstilla Suvin kanssa pystyitte marssimaan nuo eka päivien reissut? Päivät toisensa jälkeen. Onko vain nuorien ja kauniiden jalkalihasten ansioita vai oliko teillä jotain poppakonsteja jalkojen elvyttämiseen?

    Huomenna ehkä yritämme senioreille ja lapsille sopivalle reitille. Liikuntarajoitteisista ei puhuttu mitään, mutta kokeillaan silti ;-)

    Feldkirch vaikuttaa hienolta paikalta. Vuoteessa nukkuu varmaan mukavat unet.

    J&K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret ja kauniit ne hyppelehtivät kevyesti kuin gemssit hüteltä toiselle, päivästä toiseen...mutta yhden salaisuuden paljastan päivän postauksessa :) Teillä on sen verran aikaa, että välipäiviäkin voi pitää. Meidän piti olla tehokkaita. Kyllä ne jalat siitä sopeutuvat alppi-ilmastoon.

      Poista