Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Sunnuntaina takatalvi saapui Söldeniin ja päätimme suosiolla pitää välipäivän laskettelusta. Ruoho vihersi lumipeitteen alla kun kävelimme Suvin kanssa Innerwaldin kautta Söldenin toiseen päähän ja takaisin.

Alkuillasta kulutimme aikaa pubissa jalkapallon (Arsenal voitti) ja dartsin merkeissä.

Maanantaiaamuna aurinko sitten paistoikin jälleen kirkkaan siniseltä taivaalta heti aamusta.

Suuntasimme jäätikölle nauttimaan säästä ja rinteistä.

Tuula, Samuli ja Sölden.

Vähäluminen kyläänlasku.

Iltaohjelmassa oli David Guettan keikka jäätiköllä Gletscher Areenalla. Lipun hintaan kuului bussikuljetus Söldenistä (1377 m) tapahtumapaikalle (2672 m). Musiikkilaji ei kuulu suosikkeihini, mutta tulipa käytyä ja nähtyä mm. lumikissojen tanssi.

Tänään tiistaina jätimme alpit taaksemme ja nautimme keväisestä Münchenistä ennen keskiviikkoaamun paluulentoa.

Iltaruokaa piti tietenkin nauttia Augustiner Kellerissä Arnulfstrassella, harmillisesti Alt Lagerkeller ravintola oli kiinni.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä alppiloma. Kivaa oli koko rahan edestä.

Pääsiäislauantai Obergurglissa

Lauantaina kokeilimme meille uutta hiihtokeskusta Obergurglia 20 minuutin ilmaisen bussimatkan päässä Söldenistä. Aamulla sääkin suosi ja pääsimme laskemaan Obergurglin puolen rinteitä hienossa säässä.

 

Lounaaksi paikallisia ruokia itsepalveluravintolassa, jossa oli loistopalvelu. Edes kahviautomaatin nappia ei tarvinnut painaa itse.

Harmillisesti lounaan jälkeen sää muuttui niin pilviseksi, ettei Hochgurglin puolelta tullut enää otettua kuvia. Obergurglin ja Hochgurglin hiihtoalueet yhdistävästä kabiinista olisi varmaan ollut kauniilla säällä hienot maisemat, mutta nyt hiihtohissin vaijerit vain katosivat pilveen.

Bussilla takaisin Söldeniin, after skit, suihku, syömään ja blogikirjoituksen jälkeen ei muuta kuin hyvää yötä.

Siirtyminen Ötztaliin

Päätimme pitää välipäivän laskettelusta kylänvaihdon yhteydessä. Ensin ajelimme Serfauksen serpentiinitietä alas ja solaa "väärään suuntaan" Italian puolelle Reschenseen puoliväliin, jossa kävimme kuvaamassa Graunin vanhaa tekojärven alle jäänyttä kirkkoa.

Matkan varrelle osui myös Naudersin linnoitus 1800-luvun alkupuolelta.

Edellisen kerran olimme Söldenissä tammikuussa 2005, joten majoituttuamme kiertelimme kylässä verestämässä muistoja eri paikoista.

Tällä kertaa oli kevättä ilmassa.

Kiirastorstai alkoi sateisena; laaksossa tuli vettä ja ylhäällä lunta. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja rinteet olivat möykkyisiä. Lounaan jälkeen nousimme yli 3000 metrin korkeuteen ja laskimme sieltä alas. Sillä reissulla sininen taivas pilkahteli ensimmäisen kerran.

Iltapäivällä aurinko alkoi jälleen paistaa ja nautimme siitä rinneravintolan terassilla pitkään. Sen jälkeen oli enää kyläänlasku jäljellä.














Lopussa lumi kävi vähiin.

Palkintona päivän reisitreenistä kylmät huurteiset.

Kyläänlasku erottuu kuvassa valkoisena kapeana väylänä.

Viimeinen päivä Serfauksessa

Tiistaina ihailimme tällä erää viimeistä päivää Serfauksen rinteitä.

Alppitintti:

Hyvää ruokaakin on tullut syötyä yllin kyllin, tänään lounaaksi bauernsalat:

Ja iltapäivällä Topfenstrudel:

Serfauksen keskustaa:

Seuraavana vuorossa Sölden.

Aurinkoa edelleen

On jännää lähteä laskemaan, kun aamulla kylässä mustarastaat ja peipposet laulavat ja nurmikko on vihreä. Lumihuippuiset vuoret ja kohti hiihtohissejä vaeltava lauma kuitenkin muistuttavat hiihtokauden olevan edelleen käynnissä.

Tänään 2400 metrin korkeudessakin oli 12 astetta lämmintä.

Masnerin (2450 m) terassilla:

Skaba:

Aito alppirusketus; naama ja kaula eri paria.

Ekaa kertaa ikinä kävin alppireissulla juoksulenkillä. Kyllä oli raskasta, mutta hieno kokemus. Varsinkin, kun kuulimme, että Helsingissä on takatalvi ja täällä juoksemaan pääsi t-paidassa. Suurin ongelma hengityksen lisäksi oli se, että käsivarret meinasivat palaa auringossa.

Serfauksen kirkko:

After runilla liityin jälleen muiden seuraan nauttimaan Serfauksen +16 asteen kevätsäästä.

...ja Aperolista tietenkin.

Tiistaiksi on vielä luvattu aurinkoa ja keskiviikkona vaihdamme kylää. Saatamme matkan varrella käydä jossain muualla tai sitten ei, se selviää aikanaan.

Alppiaurinkoa ja tervettä punaa

Toisen laskupäivän aamuna taivaalla oli hieman pilviä, mutta aurinkokin pilkisteli. Aamulla joukkomme oli reippaana rinteessä tavanomaiseen tapaan:

Jaa tonneko pitäis mennä?

Iltapäivän taukopaikka Zirbenhütte näkyy keskellä kuvaa.

Maisemat terassilta ylös rinteiden suuntaan:

Toisen iltapäivätauon pidimme Schöngampalmilla:

Terasseilla hengailun seurauksena alppiaurinko on saanut tervettä punaa kaikkien poskille jo muutamassa päivässä. Mielenterveyttä taas ylläpitävät maisemat, joihin ei vain kyllästy.