Lauantaiaamu Söldenissä valkeni aurinkoisena. Parvekkeelta pystyi tarkistamaan, että edellisiltana suunniteltu patikointikohde on vielä paikallaan ja siellähän se, eli Brunnenkogelhaus nökötti.
Joskus vaikeinta on löytää patikkareitin alku, mutta se sujui kohtuuhyvin vuoden tauon jälkeen. Sen sijaan alkunousu oli shokki kropalle ja sykkeet pilvissä, mutta mieli korkealla.
Ensimmäinen paussi oli Brunnenbergalmilla (1973 m).
Paussi oli nopea, koska matkaa oli vielä melkein 800 nousumetrin verran. Siinä sitä punnerrettiin ylös ensin metsän keskellä ja sitten avoimemmassa maastossa.
Jossain kohtaa alkoi tuntua, että matka kestää ikuisuuden eikä kohde lähesty yhtään. Nälkäkin kurni jo vatsassa.
Viime metrit.
Ylhäältä olikin sitten upeat maisemat Vindachtalin suuntaan.
Toisella puolella näköalaa oli sekä Gurglertalin (vasemmalla) että Ventertalin suuntaan.
Toisilla on paremmat näköalat kotiovelta/kesäduunista kuin toisilla...
Illalla syötiin ihan vaan kämpillä viikonloppuvieraamme kokkailemaa ruokaa.
Sunnuntaina olikin sitten sateinen sää. Lähdettiin silti aamulla vähän kävelemään suuntana Edelweisshütte, josta on kaunisnäköala Söldeniin, ajatuksena myös vetreyttää edellisenä päivänä kipeytettyjä lihaksia vajaalla 500 nousumetrillä.
Näköala oli sateesta huolimatta ihan kiva, mutta paikka oli meille tuntemattomasta syystä sunnuntaiaamuna yhdeksältä kiinni. Ehkä isäntäväki oli kirkossa, nukkui pommiin tai sateen sattuessa ei saapunut paikalle. Kevyt aamulenkki kesti pari tuntia, nousumetrejä kertyi 476 m ja matkaa kertyi vajaat 7 km.
