Patscherkofel haltuun

Lauantaiksi oli luvattu ensimmäistä kertaa aurinkoista säätä. Sitä oli vaikea perjantai-iltana uskoa, kun taivaalla oli siellä jo monta päivää vellonut pilvimassa. Päätin kuitenkin uskoa sääennusteita ja laitoin herätyskellon soimaan aikaisin, jotta olisin jo kahdeksalta Iglsissä Innsbruckin toisella puolella valmiina kävelemään ylös Patscherkofelille.

Aamullakin oli vielä vaikea uskoa aurinkoiseen päivään, mutta lotrasin silti aurinkorasvan kanssa. Moka tapahtui siinä, että niskan rasvaaminen unohtui ja aurinkorasvapurkki jäi huoneeseen. Bussipysäkillä ei vielä näyttänyt siltä, että aurinkorasvan unohtaminen olisi haitaksi:

Bussimatkan aikana taivas alkoi jo repeillä ja Iglsistä vähän matkaa ylös kiivettyäni Inntalin yllä oli enää hauska pilvimatto:

Kiipesin jälleen yhden laskettelurinteen ylös. Miinojen määrästä päätellen rinne toimii kesäisin laitumena. Määränpäänä oli Patscher Alm, jossa nautin aamukahvin mahtavissa maisemissa. Näkymä aukesi Stubaitaliin, jonka perukoilla sijaitsee jäätikkö:

Patscher Almilta matka jatkui edelleen ylöspäin upeassa maastossa:

Patscherkofelin huipulla 2246 metrissä sijaitsee sääasema, jonka torni näkyy kauas, itse asiassa alas Innsbruckiin asti. Se toimi hyvänä maamerkkinä huipun paikallistamiseen:

Huipulta aukeni upea näkymä alas Innsbruckiin ja molempiin suuntiin Inntalin laaksoa. Tutun tohtorisnaisen kommenttia lainatakseni, siellä oli todella tilaa hengittää! Lähtöpaikkani Igls sijaitsee 893 metrin korkeudessa eli pystysuoraan nousua huipulle tuli n. 1350 metriä. Tiet ja polut toki kiemurtelivat ympäriinsä eikä matkoja ilmoiteta opaskylteissä kilometreinä vaan tunteina ja minuutteina. Matkasta ei siis ole mitään havaintoa, mutta kolmisen tuntia nousuun kului.

"Können Sie bitte ein Bild von mir machen?"

Patscherkofelin huipulla laidunsi lehmiä:

Huipun valloituksen jälkeen päätin lähteä kävelemään kovasti mainostettua Zirbenwegiä, josta seuraavat kuvat ovat:

Reissu venähti suunniteltua pidemmäksi kauniin sään ja mahtavien maisemien takia, ihan kuin päivä olisi ollut viimeinen aurinkoinen päivä ikinä... Viimeisimmäksi taukopaikaksi valitsin Rinner Almin:

Rinner Almilla treenasin saksan puhumista. Tilasin jotain makeaa ja tarjoilija esitteli päivän tortut saksaksi. En tajunnut sanaakaan ja tarjoilija tarjoutui kertomaan englanniksi, mutta sanoin ettei se käy kun haluan oppia saksaa. Niinpä sain uusinnan päivän tortuista ja koska en taaskaan tajunnut mitään pyysin ensimmäisen vaihtoehdon... Tulos oli mainio:

Paluumatka Rinner Almilta Iglsiin kesti kaksi tuntia. Saksan opiskeluun ei oikein jäänyt tänään aikaa, mutta huomenna on läksyjen aika. Sääennuste tosin lupaa aurinkoa myös sunnuntaiksi, mutta suunnitelmana on mennä vain tuohon lähivuorelle, jonka reittejä olenkin jo kolunnut.

Pää täynnä saksaa

Ensimmäisen viikon jälkeen pää on täynnä saksaa, valitettavasti kaaosmaisessa muodossa. Onneksi ylimääräinen keskustelukurssi oli peruttu, koska tuntuu että neljä oppituntia päivässä on ihan tarpeeksi eikä nuppi pystyisi enempää vastaanottamaankaan. Viikonlopun aikana pitää tehdä maanantain kotitehtävät ja ensi viikon perjantaihin mennessä pitää lukea "Veronika´s Geheimnis".

Yliopiston päärakennus on aika hieno, kurssin avaustilaisuus pidettiin siellä:

Kurssitoimisto ja tunnit pidetään uudempaa tuotantoa olevissa rakennuksissa, jotka eivät ole ihan niin hienoja:

Yhden hengen huoneeni Tirolerheimissa on niin pieni, etten pääse riittävän kauaksi jotta saisin kuvan huoneesta, mutta tässä paras otos:

Ja viimeisimpänä kuva, josta selviää Tirolerheimin sijainti lentokenttään nähden. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Sadepäivä = opiskelupäivä

Tänään tuli vettä ensimmäistä kertaa kunnolla, tosin rankkasade ei kovin kauan kestänyt. Pitkin päivää sateli silloin tällöin ja olinkin jo aamulla päättänyt pukeutua tunneille sivistyneesti farkkuihin ja käydä oppituntien jälkeen ostamassa vihon itselleni. Tähän asti olin raapustellut muistiinpanot irtopapereihin. Kokonaan ilman liikuntaa en raaskinut koko päivää olla vaan raikkaassa säässä oli hyvä juosta suunnittelemani reitti lentokentän ympäri. Matkaa tuli 10 km ja reitti oli ihan mukava, ei kuitenkaan sykähdyttänyt edellispäivien vaellusreittien jälkeen.

Sadesää oli sopiva myös saksan opiskeluun, kotitehtävien lisäksi kertasin vielä passiivia eri aikamuodoissa. Uusi kertaus huomenna ei liene pahitteeksi tässä asiassa. Illalla löysin myös ensimmäistä kertaa hyvää ruokaa. Söin kokonaisen voissa paistetun forellin (9,60 €), kuva alla.




Eilisellä Höttinger Almin reissulla näin aasin.







Aasi hengaili ensin naapuripöydän vieressä ja kun pöydässä istunut mies ei lahjonut aasia millään murkinalla, päätti aasi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja haukkasi miehen lukemasta sanomalehdestä reilun palan. Jauhettuaan makupalansa aasi lähti tulemaan meikäläisen apfelstrudelia kohti, mutta omistaja puuttui peliin tässä vaiheessa ja määräsi kotiarestia.

Huomiseksi on luvattu lähteestä riippuen parempaa tai huonompaa säätä kuin tänään. Tilanteen saa aika hyvin selville aamuisin; jos vuoret näkyvät, on hyvä sää. Jos eivät, on tosi pilvistä.

Präteritum

Tiistaiaamuna piti käydä kurssitoimistossa katsomassa oma tasokokeen perusteella määräytyvä ryhmä. Arvelin etukäteen, että olen A2- tai B1-tasoa ja B1-ryhmään sitten päädyinkin. Käytössä ovat eurooppalaisen viitekehyksen mukaiset taitotasot ja B1:n määritelmä oli muistaakseni itsenäinen kielenkäyttäjä, joka ymmärtää jotain yleistä muttei vaikeita murteita tai tiettyyn aihealueeseen syventyneitä tekstejä. Kahden ensimmäisen päivän perusteella ryhmä on hyvä, useimmat puhuu paremmin saksaa kuin minä, mutta mieluummin niin päin kuin että olisi itseään huonompien ryhmään joutunut. Ekan päivän jälkeen ryhmää sai vaihtaa ja tänään tulikin muutama uusi opiskelija mukaan. Opettaja puhuu selkeästi ja osaa kertoa asiat ymmärrettävästi, tosin tänään tovin jouduin pohdiskelemaan mikä präteritum oikeastaan onkaan ja päädyin siihen, että se on...präteritum. Luvassa tällä viikolla paljon kielioppia, jota sitten harjoitellaan ahkerasti tunneilla ja kotitehtävillä.

Olen käytännöllisesti pukeutunut tunneille katkolahjehousuihin ja vaelluskenkiin, jotta voin heti tuntien jälkeen vaihtaa vain siistin paidan urheilullisempaan versioon, hypätä bussiin ja lähteä kävelemään vuorenrinnettä ylöspäin. Tiistaina ajelin bussilla Hungerburgbahnin yläasemalle ja lähdin siitä kävelemään alla olevassa kuvassa näkyvän Arzler Almin kautta Rumer Almille.

Alla: polkua Rumer Almille

Alla: itävaltalainen vuoristoetana

Hungerburgilta Rumer Almille kesti n. 1 h 20 min ja palkitsin itseni hikoilusta wurstiannoksella, johon kuului kaalia ja leipää, juomaksi otin vichyä ja kahvia. Koko setti maksoi 9,60 € eli ei ollut hinnalla pilattu, mutta kuminalla ja suolalla kylläkin. Harvakseltaan sitä joutuu tilanteeseen, jossa kaali on liian suolaista ja sekä kaali että leipä pilattu kuminalla. Wursti sentään maistui. Paluumatkalla alas sataa tihutteli, muttei se juuri haitannut.

Tänään nousin sitten hieman korkeammalle Höttinger Almille, joka sijaitsee 1487 metrin korkeudessa merenpinnasta. Innsbruckin korkeus on 574 m ja tänäänkin lähtöpaikkana toimineen Hungerburgin 868 m. Reitti kulki ylöspäin mm. laskettelurinnettä punainen 3, joka alla olevassa kuvassa.

Alla: Höttinger Alm häämöttää jo. Klikkaa kuvaa jos et muuten näe ;-)

Alla: kahvi, vichy ja apfelstrudel Höttinger Almin terassilla

Alla: Höttinger Alm ja Innsbruck

Köyhdyttyäni 6,40 € tarjoiluista jolkottelin alas ja päätin saman tien kävellä asuntolalle asti. Nousuun meni aikaa vain 1 h 10 min, mutta kotiinpaluuseen sitten tunti enemmän.

Kolmen päivän kokemuksella olen havainnut, että niillä lihaksilla millä juostaan Suomessa on jotain tekemistä ylämäkivaelluslihasten kanssa, mutta alamäkien kävely on rasittanut ihan uusia lihaksia. Kertaakaan en ole juoksulenkille vielä ehtinyt, kunhan on tarpeeksi huono sää ettei vuorille kannata lähteä niin ohjelmassa on asuntolan vieressä sijaitsevan Kranibittenin lentokentän kiertäminen juosten. Tämänhetkisten sääennusteiden mukaan sadepäivä osuu perjantaiksi. Joka päivä on kyllä hieman satanut, muttei niin paljon että olisi tarvinnut sadetakkia kaivaa esiin kuin hetkeksi.

Tasokoe ja testivaellus

Majapaikassani Tirolerheimissa on netti, mutta sen toimintakuntoon saamiseksi vaadittiin 15-kohtaisen ohjeen lisäksi hengailua avuttoman näköisenä läppäri kainalossa ohjeen välittömässä läheisyydessä. Apu löytyikin heti ja toivon, että yhteys toimii seuraavinakin päivinä ettei tämä kirjoitus jää ainoaksi. Se kuitenkin varoituksena mainittakoon, joten tekstien loppuminen alkuunsa saattaa johtua teknisistä ongelmista.

Kolmeviikkoisen matkan tavoite on saada sanottua saksaksi jotain muutakin kuin "Ein grosses Bier bitte". Innsbrucker Hochschulekurse Deutsch on kurssin järjestäjänä tiukan tehtävän edessä. Tänään ohjelmassa oli vain tasokoe, jonka tulos selviää juuri ennen tiistaiaamun tunteja. Tasoni ei taida olla kovin korkea, mutta toiveena on ettei ihan aloittelijoiden ryhmään joutuisi. Ylimääräinen keskustelukurssi, jonka piti olla iltapäivisin, on peruttu vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Se tarkoittaa lisää vapaa-aikaa, mikä ei ole pahitteeksi; skippasin nimittäin heti tänään kurssilaisille järjestetyn kaupunkikierroksen, koska joka puolella kaupunkia ympäröivät vuoret polttelivat mielessä niin, että pakkohan oli päästä upouusia Hanwageja testaamaan tositoimissa. Kenkiä en ole ehtinyt sisäänajaa kovin hyvin, joten parempi aloittaa lyhyemmillä reiteillä ja pidentää sitten kun kengät olen toimiviksi todennut. Niinpä ostin turistitoimistosta kartan ja katsoin Tirolerheimia lähimpänä sijaitsevan vaellusreitin, pakkasin reppuni ja lähdin matkaan.

Oli mielenkiintoista havaita, miten kävely saa sykkeen nousemaan ja hien pintaan! Kyllä kunnon ylämäki pistää puuskuttamaan, vaikken tätä mäkeä tainnut kivuta kuin viidesosan matkan, kokonaisnousua noin 500 metriä. Maisemia olisin jaksanut ihailla vaikka kuinka kauan.

Pakko oli lähteä alas, koska kello oli jo neljä ja ensimmäinen testiluonteinen vaellus muutenkin kyseessä. Mittaa reissulle tuli kolmisen tuntia ja tätä herkkua pitää saada lisää! Huomenna alkaa varsinainen opiskelu. Jatkossa päivät sujunevat siten, että klo 9.00-10.30 ja 11.00-12.30 on saksan tunnit, sen päälle joko muutaman tunnin kävelyretki vuorilla (hyvällä säällä) tai juoksulenkki (huonolla säällä). Kun päivän liikunnat on suoritettu, jaksaa pää taas paneutua saksan läksyihin.