Ruskaretki Ahornille

Tänään päätettiin laittaa pakarat töihin ja kivuta Edelhüttelle 2238 metriin Mayrhofenista. Puolimatkassa sijaitseva sympaattinen Alpenrose oli jo kiinni, mutta pidimme siinä banaanin mittaisen tauon silti.

Edelhüttelle pääsee myös ottamalla kabiinin Ahornille ja kävelemällä reilun tunnin. Me puskimme koko 4,5-5 tunnin mittaiseksi arvioidun reitin Mayrhofenista asti noin 3,5 tunnissa ja kyllä hiki lensi sen mukaisesti.  Pieni epäusko ja järkyttävä nälkä haittasivat matkantekoa viime metreillä, mutta suomalaiselle sisulla hinasimme itsemme perille asti. Vaikka meitä hütellä norjalaisiksi luultiinkin.

Tankkauksen jälkeen jolkottelimme kevyesti tasamaata ja alamäkeä kabiinin suuntaan. Matkalla oli hienoja syksyn värejä.

Ahornille käveltiin n. 50 min ja oli pienen pitstopin aika. Patikoidessa nimittäin tulee jano.

Kabiinilla alas kylään ja siellä tulivat ensimmäiset hajanaiset sadepisarat ja niiden mukana sateenkaari.

Keskiviikoksi on luvattu sadetta, joten teemme ihmiskokeen ja katsomme moneenko asti voi nukkua ilman herätyskelloa kun ei ole menossa patikoimaan.

Happihyppelyä ja päivänpaistattelua

Kaveri paineli aamusta Hintertuxiin avaamaan laskettelukauden ja minä ei-ihan-terveen polveni kanssa pitäydyin turvallisemmissa harrastuksissa ja ajattelin tehdä pienen päiväkävelyn Steinerkogelhausille 1270 metriin.

Terassi ehkä oli auki tai sitten ei, sain kuitenkin kahvia naiselta, joka ei juuri puhunut mitään eikä varsinkaan vastannut kysymykseeni aukiolosta. Kahvipaussin jälkeen päätin kävellä rundwanderwegiä Brandbergin ympäri. Kylä sijaitsee aurinkoisella tasangolla ja tänäänkin sää oli sellainen, että lämmin oli.

Lämpimässä tulee jano, joten piti pitää toinenkin paussi Gasthof Thannerin terassilla.

Pienelle happihyppelylle tuli mittaa kolme tuntia. Korkeusmetrejä en saanut taltioitua, koska illalla täyteen ladatun Garminin akku oli aamulla mystisesti lähes tyhjä.

Lounaan jälkeen päätimme lähteä paistattelemaan päivää Penkenille. Jano sammutettiin paikallisella oluella samalla kun ihailimme seuraavan päivän kohdetta vastapäisellä vuorella.

Upeeta, mahtavaa!

Tänään herätys, ilman kelloa luonnollisesti, seitsemältä ja aamupalalle juuri ennen puoli kahdeksaa. Aamiaisella kävi ilmi, että majapaikkamme ainoat muut asukkaat ovat suomalaisia. Sepäs sattui, ja olimme kuulemma olleet eilen samassa paluubussissa Hintertuxista.

7.55 bussilla Schlegeisspeicherille ja siellä suomalaisten "naapureittemme" suosittelemalle Neumarkter Rundelle.

Ja kaunista oli. Aurinko paahtoi taivaalta, polku oli kivikkoista mutta miellyttävää ja maisemat vaihtuivat alun matalasta männiköstä solisevaan puronvarteen.  Ympärillä kohosivat vuoret, jotka saivat vaeltajan tuntemaan itsensä pieneksi.Tasaisen pätkän jälkeen noustiin lisää kivikkoista rinnettä ja sitten Olperer Hütte ilmestyi näkyviin.

Uuniperuna savustetulla kalalla, hieman harvinaisempi hüttelounas. Ruokatarvikkeet kuljetetaan helikopterilla ja kuljetuskustannukset kaudessa ovat n. 15.000 euroa. Siksi menussa sanottiin, että on hyväksyttävä ruoan ja juoman hieman korkeammat hinnat.

Olpererhütteltä on hieno näkymä patojärvelle ja vuorille.

Tunnin lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Friesenberghausia, jonka tiesimme jo olevan kiinni. Heti alkumatkasta oli silta, josta olisi saanut upeita kuvia patojärvi taustana, mutta paikalla oli hieman ruuhkaa, joten ehkä sitten ensi kerralla... Saa niitä kuvia muuallakin otettua.

Friesenberghaus maastoutui sekin melko hyvin kivikkoiseen maisemaan. Ohitimme sen alapuolelta ja jatkoimme matkaa laaksoon.

Reissun lukemiksi tuli 16 kilometriä, 6 tuntia ja 1000 nousumetriä. Palautuminen aloitettiin kahvilla ja topfenstrudelilla. Myös sana "venyttely" on mainittu.

Almabtrieb Hintertuxissa

Aamulla hypättiin bussiin kohti Hintertuxia, jäimme kuitenkin bussista pois jo aiemmin ja jaloittelimme 1786 metriin Grieralmin terassille lounaalle. Sää oli mitä mahtavin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita ihmisiä ei näkynyt ennen kuin pääsimme almille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Hintertuxia ja perinteistä Almabtriebia, jossa kesän vuorilla laiduntaneet lehmät kulkevat kulkueessa alas laaksoon navettaan. Matkassa oli hieman mutkia kuten kivivyöryn takia suljettu tie, mutta olimme lopulta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikalla oli väkeä kuin pipoa tervehtimässä lehmiä ja viettämässä Hintertuxer Oktoberfestiä. Asianmukainen teltta ruoka- ja juomatarjoiluineen oli pystytetty myöskin, joten eikun sinne huuhtomaan reissun pölyt kurkusta.

 

 



Verryttelyä kohteessa

Perjantaiaamuna kaikki sujui kuin tanssi. Kotona ylös sängystä klo 3.50 ja Mayrhofenissa oltiin jo kymmeneltä paikallista aikaa.

Reissun alkulämmittelyksi päätimme nauttia lounasta Zimmereben-nimisessä paikassa 853 metrin korkeudessa eli reilut 200 m Mayrhofenin yläpuolella. Polvi kesti tämän pienen reissun ihan hyvin, joten eiköhän nämä patikkareissut mitä tässä kunnossa pystyy tekemään mene ihan hyvin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Iltapäivällä kävimme turistitoimistossa, kylän kaupoissa ja ehkäpä lomaoluellakin valmistautumassa tuleviin koitoksiin. Osa hüteistä on jo kiinni ja arvoimme myös Zillertal Cardin hankintaa. Päädyimme lopulta sen ostamaan, mutta sitäpä ei saanut enää mistään. Paremmalla onnella huomenna, jolloin olemme menossa seuraamaan perinteikästä Almabtriebiä Hintertuxiin.

 

Saippuakaupan tarjontaa