Päätöspatikkareissu

Reissun viimeinen vaellus kulki laaksosta Sulzenau Almin 1857 m kautta lounaalle Sulzenauhüttelle 2191 m, sieltä Niederlin 2629 m yli kahvitauolle Nürnberger Hüttelle 2278 m ja takaisin alas laaksoon bussipysäkille. Kävelyyn meni aikaa hieman yli kuusi tuntia ja tauot venyttivät päivää sen lisäksi.

Reitti oli taas kerran maisemiltaan ihan mahtava! Jaloissakaan eivät edelliset patikoinnit painaneet ja sää oli hyvä.

Sulzenaualm + ylhäällä vesiputouksen oikealla puolella Sulzenau Hütte

Sulzenaualmilla oli kaikenlaista puu-ukkoa

 















Pikaisen kahvipaussin jälkeen matka jatkui vesiputouksen yläosassa sijaitsevaa Sulzenau Hütteä kohti.

Tuolta me tultiin

Sulzenau Hütte

Energiapitoisen pastatankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Nürnberger Hütteä.

Nürnberger Hütte

Nürnberger Hüttellä nautittujen kahvin ja tortun jälkeen lompsimme alas laaksoon bussipysäkille.

Sarvilla on kätevä raapia selkää

Ennen suihkua ja ruokaa oli pakko ottaa oluet lähiterassilla hyvien patikkareissujen kunniaksi. Prost!

Tähänhän voisi vaikka tottua

Uusi päivä, vanhat kujeet. Herääminen ennen seiskaa ilman kelloa, aamupalalle puoli kahdeksalta. Kamat kasaan ja kengät jalkaan, ulos ovesta ja ylös vuorelle. Parit stopit hütteillä ja almeilla, alas laaksoon, oluelle, suihkuun, syömään ja nukkumaan. Ainoa muuttuva tekijä on reitti.

Tänään suuntasimme suunnilleen kotiovelta ylös vuorelle kohti Starkenburger hütteä 2237 metrin korkeudessa. Vähän jaloissa painoi edellisten päivien reissut, mutta hyvässä ajassa pääsimme perille.

Starkenburger hütteltä matka jatkui kohti Sennjoch hütteä kaunista polkua pitkin.

Iltapäivän tauko pidettiin 1900 metrissä Kaserstatt Almilla.

Tänäänkin oli hyvä päivä

Kaksi päivää Stubaitalissa = 12,5 tuntia patikointia, 36 kuljettua kilometriä ja yli 3000 noustua korkeuserometriä. Lisäksi hienoja alppimaisemia, hyvää ruokaa, hienoa säätä.

Lauantaina teimme kierroksen Serleksen ympäri. Lähtöpaikkaan nimeltään Kampl matkasimme bussilla. Sieltä kipusimme Serlesjöchille. Tarkoitus oli pitää Wildebenillä 1781 m paussi, mutta henkilökunta ei ollut vielä paikalla aamuvirkkujen suomalaisten saavuttua paikalle. Kun lähdimme jatkamaan matkaa kohti Serlesjöchiä 2384 m, ajoi henkilökunta autolla pihaan. Rouva etupenkillä naureskeli kun heitimme reput selkään ja jatkoimme nousua.

Näkymää Stubain laaksoon

Kohti Serlesjöchliä 2384 m

Päästyämme Serlesjöchille alkoi lasku kohti lounaspaikkaamme Maria Waldrastia 1638 m, Euroopan korkeimmalla sijaitsevaa luostaria. 4,5 tunnin kävelyn jälkeen pasta maistui.

Iltapäivän kahvipaussi pidettiin Sonnensteinissa 1364 m, jossa tilasimme vähän makeaa kahvin kanssa. Huhhuh, mikä jättiläismäinen suklaatorttu ilmestyi eteen!

Loppumatkan jaksoikin sitten mukavasti ja illalla unta ei tarvinnut odotella.

Myös tänään aamu valkeni aurinkoisena.

Nousu Autenalmille 1658 m sujui hikisesti ja puuskuttaen. Matkalla tuli todettua kymmenennen kerran, että vaellussauvat ovat viisaiden ihmisten varusteita. Onnistuihan ne puron ylitykset ja ylä- ja alamäet ilmankin, mutta seuraavalla alppireissulla sauvat on oltava. Ongelma tällä reissulla sauvojen hankinnan kanssa oli se, että reppukin olisi pitänyt uusia, jotta sauvat saa tarvittaessa pois kädestä helpoilla osuuksilla.

Puron ylitys ilman sauvoja onnistuu kyllä

Autenalm 1658 m

Riippuvarjoliitäjätyyppejä lähdössä

Autenalmilta matka jatkui Elferliftin yläaseman vieressä olevan ravintolan kautta Elferhüttelle ja edelleen upeaa panoramawegiä kohti Zwölferniederiä 2335 m. Käytännössä reitti kiersi Elfer-vuoren.

Ihmissyöjälammas 2335 metrissä

Zwölfernieder 2335 m

Päivän reissun korkeimpaan kohtaan päästyämme istahdimme penkille evästauolle. Sieltä tuli äkkilähtö kun ihmissyöjälampaat kävivät kimppuun. Muiden eväitä syövien vaeltajien häivyttyä yksi lammas tuli nuolemaan käsivartta ja kun tunsin seuraavan kaverin hampaiden hivelevän käsivartta niin ponkaisin penkiltä pystyyn ja  päätimme jatkaa matkaa alas kohti Stubain laaksoa. Toivottavasti ihmissyöjälampaat eivät vainoa kaupunkilaisnaista uniin asti...

 Matka jatkui jälleen kohti aamun taukopaikkaa Autenalmia.

Topfenstrudel vaniljakastikkeella

Paluumatkalla kylään katselimme riippuvarjoilijoita tai mitä ne nyt ovatkaan, paragleitereita.

Hieno reissu oli ja kyllä tunsi kävelleensä!

Sehr gut

Tänään oli vuorossa todistustenjako. Tuomio oli sehr gut :)

Suvi tuli Innsbruckiin iltapäivällä ja lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Stubaitaliin. Sadekuuron jälkeen laaksossa oli hieno sateenkaari ja illalla sää pysyi kuivana. Huomenna on tarkoitus ottaa hikeä pintaan patikoimalla.

Kaikenlaista

Maanantaina kävimme Hall in Tirolissa n. 10 kilometriä Innsbruckista. Kaupungin vanha keskusta on isompi kuin Innsbruckin vanha kaupunki, mutta paljon autiompi ja rauhallisempi. 

Tiistaina kaveri lähti kotimatkalle ja minä kävin patikoimassa yliopistolta Höttinger Almin (1487 m) ja Rauschbrunnenin (1088 m) kautta asuntolaan. Nousua reissulla tuli 1100 m ja pituutta reitille yhteensä reilu 13 km.

Tänään hain vuokravakuuden takaisin saatesanoilla että tarttis mennä shoppailemaan. Satuin kuitenkin kävelemään Tiroler Volkkunstmuseumin ohi ja päätin harrastaa hieman kulttuuria. Museo oli täynnä kaikenlaista tirolilaista roinaa menneiltä vuosisadoilta. Mielenkiintoisia olivat vanhat stubet eri laaksoista. Edelleen monissa pensionaateissa näkee samantyylistä sisustusta kuten huonetta kiertävä penkki ja puun runsas käyttö.

 

Samalla lipulla pääsi myös Maximilian I:n muistoksi rakennettuun Hofkircheen, joka oli omaan makuuni hieman turhan krumeluuri.

Moisen kulttuuripläjäyksen jälkeen tuli tietenkin hirveä nälkä ja päikkäritkin alkoivat houkutella, joten ostoksilla oleminen jäi lyhyeksi. Vaellussukat sain kuitenkin ostettua, ne tulivatkin tarpeeseen kun joku urpo pakkasi mukaan vain yhden ehjän parin vaellussukkia...

Jaksan edelleen joka päivä ihailla Innsbruckin kauneutta. Vuoret näkyvät joka puolella ja nyt aurinkoisia päiviä on riittänytkin ihan eri malliin kuin edellisellä kerralla. Sää on muuttunut nyt viileämmäksi, eilen oli ylimmillään 23 ja tänään 25 astetta. 30-asteisten päivien jälkeen jopa tällainen kuumuutta inhoava ihminen pitää säätä viilenneenä :). Ehkä Suomen kylmä mutta kolea kesä teki sen, että lämmöstä on nauttinut eri tavalla kuin normaalisti.

Muutamaan otteeseen olen käynyt kahviloissa juomassa kahvia ja lukemassa päivän lehden. Opettajan mukaan itävaltalaiseen kahvilakulttuuriin kuuluu istua tuntikausia kahvilassa, mutta yksikseen ei tule ihan niin kauan istuttua. Cafe Centralissa on laaja lehtivalikoima, mutta hieman kalliimmat kahvihinnat. Kävin siellä tänään toistamiseen tällä reissulla.

Reissun hittituotteita ovat olleet espresso yliopiston kahvilassa, viinimarjamehu almeilla, Aperol drinkkinä ja sokerina pohjalla kultaisen katon lähellä sijaitsevan Amorinon jäätelöt, erityisesti pistaasijäätelö. Sitä pitää vielä saada huomenna!

Kurssi lähestyy vääjäämättä loppuaan. Loppukoe on vuorossa torstaina ja perjantaina on todistustenjako. Onneksi loma jatkuu vielä Stubaitalissa.