Lauantaina teimme kierroksen Serleksen ympäri. Lähtöpaikkaan nimeltään Kampl matkasimme bussilla. Sieltä kipusimme Serlesjöchille. Tarkoitus oli pitää Wildebenillä 1781 m paussi, mutta henkilökunta ei ollut vielä paikalla aamuvirkkujen suomalaisten saavuttua paikalle. Kun lähdimme jatkamaan matkaa kohti Serlesjöchiä 2384 m, ajoi henkilökunta autolla pihaan. Rouva etupenkillä naureskeli kun heitimme reput selkään ja jatkoimme nousua.
 |
| Näkymää Stubain laaksoon |
 |
| Kohti Serlesjöchliä 2384 m |
Päästyämme Serlesjöchille alkoi lasku kohti lounaspaikkaamme Maria Waldrastia 1638 m, Euroopan korkeimmalla sijaitsevaa luostaria. 4,5 tunnin kävelyn jälkeen pasta maistui.
Iltapäivän kahvipaussi pidettiin Sonnensteinissa 1364 m, jossa tilasimme vähän makeaa kahvin kanssa. Huhhuh, mikä jättiläismäinen suklaatorttu ilmestyi eteen!
Loppumatkan jaksoikin sitten mukavasti ja illalla unta ei tarvinnut odotella.
Myös tänään aamu valkeni aurinkoisena.
Nousu Autenalmille 1658 m sujui hikisesti ja puuskuttaen. Matkalla tuli todettua kymmenennen kerran, että vaellussauvat ovat viisaiden ihmisten varusteita. Onnistuihan ne puron ylitykset ja ylä- ja alamäet ilmankin, mutta seuraavalla alppireissulla sauvat on oltava. Ongelma tällä reissulla sauvojen hankinnan kanssa oli se, että reppukin olisi pitänyt uusia, jotta sauvat saa tarvittaessa pois kädestä helpoilla osuuksilla.
 |
| Puron ylitys ilman sauvoja onnistuu kyllä |
 |
| Autenalm 1658 m |
 |
| Riippuvarjoliitäjätyyppejä lähdössä |
Autenalmilta matka jatkui Elferliftin yläaseman vieressä olevan ravintolan kautta Elferhüttelle ja edelleen upeaa panoramawegiä kohti Zwölferniederiä 2335 m. Käytännössä reitti kiersi Elfer-vuoren.
 |
| Ihmissyöjälammas 2335 metrissä |
 |
| Zwölfernieder 2335 m |
Päivän reissun korkeimpaan kohtaan päästyämme istahdimme penkille evästauolle. Sieltä tuli äkkilähtö kun ihmissyöjälampaat kävivät kimppuun. Muiden eväitä syövien vaeltajien häivyttyä yksi lammas tuli nuolemaan käsivartta ja kun tunsin seuraavan kaverin hampaiden hivelevän käsivartta niin ponkaisin penkiltä pystyyn ja päätimme jatkaa matkaa alas kohti Stubain laaksoa. Toivottavasti ihmissyöjälampaat eivät vainoa kaupunkilaisnaista uniin asti...
Matka jatkui jälleen kohti aamun taukopaikkaa Autenalmia.
 |
| Topfenstrudel vaniljakastikkeella |
Paluumatkalla kylään katselimme riippuvarjoilijoita tai mitä ne nyt ovatkaan, paragleitereita.
Hieno reissu oli ja kyllä tunsi kävelleensä!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti