Tivolin joulutunnelmaa

Jouluviikon aluksi kävin työmatkalla Köpiksessä. Maanantai-iltana kävimme tiimin kesken Tivolissa syömässä ja kävelimme ympäriinsä nauttimassa jouluvalaistuksen luomasta lämpimästä tunnelmasta. Kuvamateriaali harmillisesti jäi pariin kännykällä räppäistyyn kuvaan.

 

 Hyvää Joulua!

Svenska fredag II

Perinteikästä svenska fredagia vietettiin jo toistamiseen. Menomatka viivästyi vajaan tunnin, kun täyteen lastattu Finnairin kone todettiin vialliseksi jo lähtökentällä ja koneenvaihto sekä voimakas vastatuuli vivästyttivät matkaa.

Kolmen aikoihin olin hakemassa kaverit Regeringsgatanin toimistolta, jossa nautimme glögit. Sieltä junailimme Nykvarniin viettämään iltaa Barbron ja Emelien kanssa.

Päivällisen pääruoan valmistaminen on tarkkaa työtä.














Myös Max osallistui laaduntarkkailuun keittiössä.

Alkuruoan jälkeen ohjelmassa oli sauna ja sen jälkeen pääruoan valmistus. Hyvää kannatti odottaa, ruoka vei kielen mennessään!

 
Ohjelma oli sama, hyväksi havaittu kuin edellisenä vuonna, joten jälkkärin jälkeen vuorossa oli SingStarin kaivaminen kaapista. Barbro ja Emelie lämmittelivät ruotsalaisilla biiseillä ja sitten kaivettiin jotain englanninkielistäkin esiin, jotta pääsin osallistumaan. Vieläkään en osaa laulaa yhtään, mutta hauskaa se oli silti.

 

Lauantaina oli upea sää, kuva Nykvarnin ankkalammikolta.

Iltapäivällä oli vielä aikaa jaloitella Tukholmassa raikkaassa marraskuun säässä. Lämpöasteita oli ilmeisesti viisi, mutta tuuli oli kylmä ja kun Nykvarnin asemalla oli ensin odoteltu myöhässä olevaa junaa tuulessa niin eihän siitä palelusta lämmennyt oikein koko päivänä. Aurinko onneksi helli mieltä.

Gamla Stanissa oli joulumarkkinat ja kauniin sään ansiosta väkeä riitti.

Ilta hämärtyy aikaisin Tukholmassakin, onneksi erilaisia jouluvaloja oli kaupunki pullollaan.

Paluulento lähtikin sitten etuajassa, ehdin kentällä syömään lounaaksi katkarapuleivän ja laten sentään.

Piristävä pikkureissu hetkeksi irti arjesta. Konsepti hyvää ruokaa ja hyvää seuraa toimii aina. Kiitokset niistä kuuluvat Barbrolle ja Emelielle!

Pyhäinpäivän ulkoiluretki Linlossa

Normaaliaikaan siirtymisen myötä tavallinen toimistotyöläinen näkee päivänvaloa seuraavien kuukausien aikana arkisin vain lounastauolle poistuessaan. Siksi viikonloppujen lyhyt päivänvalon aika kannattaa hyödyntää ulkoilemalla ja vaihtelunhan sanotaan virkistävän, joten pyhäinpäivän ohjelmassa oli happihyppelyä Linlon ulkoilualueella Kirkkonummella.

Linlo on saari, jonne johtaa mantereelta lyhyt silta. Ennen siltaa on karttataulu ohjeeksi ulkoilijoille.

Ulkoiluseuraksi sain Suvin, jonka kanssa kävelimme jokseenkin rantoja pitkin saarta ympäri ja nautimme merellisistä maisemista.

Ihan ei muistunut mieleen kouluajoilta miten tällaiset juovat ovat rantakallioon muodostuneet:

Vedenpinnan korkeuden vaihtelu oli tehnyt kivistä hauskasti raidallisia:

Sää oli pilvinen, mutta sopiva liikkumiseen. Ainoa miinus varustuksessa oli eväiden puute. Kahvin mukaan ottamista termarissa oli kyllä ajateltu, mutta kun kumpikaan ei omistanut termaria eikä sellaista pystynyt pyhäpäivänä ostamaan, jäi tämä seuraavaan kertaan. Upeita eväspaikkoja olisi riittänyt vaikka kuinka.

Ei ihan perusmänty:

Paluumatkalla poikkesimme vielä Eestinkyläntien varressa Maatilapuotiin ostoksille.

Loppuloma

Torstaina vietimme kaupunkilomaa Innsbruckissa. Ohjelmassa oli shoppailua, kävelyä kaupungilla, loman ekat päiväunet, hyvää ruokaa ja juomaa. Kävimme mm. Theresien Bräussä maistelemassa paikallisia panimotuotteita.

Perjantaina ajelimme Müncheniin. Matkalla poikkesimme Achenseellä.

Münchenissä kävimme illalla katsomassa EHC Münchenin kotipeliä Krefeldiä vastaan. Palasimme siis viiden päivän tauon jälkeen Olympiaparkiin, mutta tällä kertaa jäähalliin. Halli oli pieni ja väkeä paikalla ehkä kolmisen tuhatta, mutta fiilis oli hyvä jo alkuesittelyissä.

Pelin tasoa paransi huomattavasti 3,50 € hintaiset Löwenbräut, joita sai nauttia katsomossa.

Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että paljon tuli tehtyä ja kaikki aktiviteetit eivät ehkä mahdu sataprosenttisella panoksella samaan lomaan. Reissuun mahtui paljon ulkoilma-aktiviteetteja ja auringonvaloa, joten akut on nyt taas ladattu pimeää syksyä varten.

Vaelluspäivä Elferillä

Keskiviikkoaamu Neustiftissa valkeni kirkkaana.

Huristelimme Elferliftellä 1790 metrin korkeuteen, josta jatkoimme kävellen Elferhüttelle 2080 metriin. Hütte näkyy kuvan yläosassa:

Elferhütteltä jatkoimme kohti Elferin huippua apunamme Samulin kylästä ostamat ski tour-sauvat:

Viikonlopun lumisateiden ja aurinkoisen päivän ansiosta maisemat matkan varrella olivat mahtavia.

Juomatauon paikka:

Huipulle johti jyrkkä vaijerilla varmistettu pätkä, jonka jätin väliin. Samuli meni kokeilemaan reittiä, mutta kapeata oli kuten käsimerkeistä näkyy:

Ihan korkein huippu jäi saavuttamatta, koska ensikertalainen vaeltaja ei ollut varma miten huipulta olisi päässyt alas, sillä tavalla turvallisesti vaimon asettamien ohjeiden mukaisesti. Kauniit maisemat eivät kuitenkaan edellytä korkeimman pisteen saavuttamista.

Ihan itse nappasin kuvan meistä:

Ei vain ole sanoja kuvaamaan maisemia ja sitä alpeilla vaeltamisen ihanuutta. Täälä kertaa kyllä maraton painoi kropassa eikä nopeusennätyksiä tehty, mutta lokakuisesta päivästä tuli nautittua koko rahan edestä.

 Elfer-hüttellä odotti vielä janoisen vaeltajan palkinto päivän lyhyestä, mutta nautinnollisesta suorituksesta.

Laskukauden 2011/2012 avaus

...ja itse asiassa ensimmäinen laskupäivä vuonna 2011, koska polvivamma esti edellisen talven lumiset riennot. Tänään hyppäsimme Stubain jäätikölle menevään bussiin aamukahdeksalta. Hissiliput, vuokrakamat, kabiinimatka, hillitön jono ankkurihissiin ja olimme valmiina vuoden ensimmäiseen laskuun. Se katkesi n. 50 metrin laskun jälkeen pyllähdykseen, kun varoin viime talvena loukkaamaani polvea. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, vaan ainoa ongelma oli luottamuksen puute korvien välissä.

Sää oli mitä mainion kun aamun pilvisyys päivän mittaan muuttui kirkkaan siniseksi taivaaksi. Lounaalla ihailimme tällaista maisemaa:

Tarkoitus oli myös käydä Top of Tirol-näköalatasenteella, mutta kun parin porrassetin jälkeen jalat olivat soseena ja keuhkot huusivat, päätimme jättää portaiden kapuamisen tuoreemmille jaloille.

Maisemat olivat alempaakin kuvaamisen arvoiset:

Jäätiköllä oli runsaasti "oikeita" laskijoita, lähinnä junioreita ympäri maailmaa. Ruotsalaisia oli iso joukko ja myöhemmin kävi ilmi, että he vielä asuvat Mildersissä hyvin lähellä meitä.

Laskupäivän päätteeksi nautimme Glühweinit aurinkoisella terassilla.

Matkalla Neustiftin keskustaan kauppoihin ja illalliselle piti pysähtyä rapsuttelemaan lehmiä.

Päivän opetus oli se, että maraton ja laskettelu eivät oikein sovi yhteen. Jälkimmäisestä ei meinannut tulla mitään, koska jaloissa ei ollut juoksun jäljiltä voimaa. Ulkoilmasta ja kauniista maisemista tuli kuitenkin nautittua koko rahan edestä.