Laskukauden 2011/2012 avaus

...ja itse asiassa ensimmäinen laskupäivä vuonna 2011, koska polvivamma esti edellisen talven lumiset riennot. Tänään hyppäsimme Stubain jäätikölle menevään bussiin aamukahdeksalta. Hissiliput, vuokrakamat, kabiinimatka, hillitön jono ankkurihissiin ja olimme valmiina vuoden ensimmäiseen laskuun. Se katkesi n. 50 metrin laskun jälkeen pyllähdykseen, kun varoin viime talvena loukkaamaani polvea. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, vaan ainoa ongelma oli luottamuksen puute korvien välissä.

Sää oli mitä mainion kun aamun pilvisyys päivän mittaan muuttui kirkkaan siniseksi taivaaksi. Lounaalla ihailimme tällaista maisemaa:

Tarkoitus oli myös käydä Top of Tirol-näköalatasenteella, mutta kun parin porrassetin jälkeen jalat olivat soseena ja keuhkot huusivat, päätimme jättää portaiden kapuamisen tuoreemmille jaloille.

Maisemat olivat alempaakin kuvaamisen arvoiset:

Jäätiköllä oli runsaasti "oikeita" laskijoita, lähinnä junioreita ympäri maailmaa. Ruotsalaisia oli iso joukko ja myöhemmin kävi ilmi, että he vielä asuvat Mildersissä hyvin lähellä meitä.

Laskupäivän päätteeksi nautimme Glühweinit aurinkoisella terassilla.

Matkalla Neustiftin keskustaan kauppoihin ja illalliselle piti pysähtyä rapsuttelemaan lehmiä.

Päivän opetus oli se, että maraton ja laskettelu eivät oikein sovi yhteen. Jälkimmäisestä ei meinannut tulla mitään, koska jaloissa ei ollut juoksun jäljiltä voimaa. Ulkoilmasta ja kauniista maisemista tuli kuitenkin nautittua koko rahan edestä.