Oma maratonennätys

Päivän suurin huolenaihe oli sää, mutta jälkikäteen tarkasteltuna sää oli aivan loistava. Aamulla oli hieman viileä, mutta nopeastihan se kroppa lämpenee kun lähtee maratonia pistelemään. Päätin metrossa lähteä normaalista viiden tunnin kevyestä taktiikasta poiketen liikkeelle hieman reippaammin ja katsoa kuinka kauan jaksan ja mihin se riittää. Puolimaratonin väliaika oli 2.13, joka oli samaa vauhtia kuin Espoon rantamaratonin puolikas kaksi viikkoa aiemmin. 23-24 kilometrissä alkoivat ongelmalliset tuntemukset, ei niin että mikään yksittäinen syy oli pakottanut hidastamaan vaan matkanteko vain alkoi tuntua hieman raskaammalta.

Roikuin kaverin kyydissä aina 30 kilometriin Marienplatzille ennen kuin jouduin hieman hölläämään vauhtia. Osallistumisensa jalkavaivojen takia puolikkaalle vaihtanut Samuli oli jo oman juoksunsa ehtinyt juoksemaan ja kerkesi n. 31 km kohdalle ottamaan kuvan:

Tuossa vaiheessa askel painoi jo ja kolmannen maratonini viimeiset 12 km olivatkin aika vaikeita. Välietappien asettaminen oli toimiva taktiikka enkä loppupeleissä kävellyt kuin ehkä 50 metriä. 39 km kohdalla tajusin, että teen oman ennätykseni vaikka joutuisin kävelemään maaliin.  Kun reitti kääntyi Olympiaparkiin alkoi olla selvää, että pääsen juosten maaliin. Tuntuma siitä, että vauhti on selvästi hitaampaa oli liioiteltu, koska jälkimmäinen puolisko meni aikaan 2.14 eli melkein yhtä nopeasti kuin ensimmäinen. Nettona loppuaikani oli 4.26,57 eli paransin omaa maratonennätystäni yli 22 minuuttia.

Maalissa tarjoiltiin Erdingerin alkoholitonta vehnäolutta ja bretzeleitä. Matkan vaikeudet unohtuivat hyvin nopeasti maaliviivan ylittämisen jälkeen ja olo on toki väsynyt, mutta onnellinen. Eikun uusia tavoitteita keksimään!