Huristelimme Elferliftellä 1790 metrin korkeuteen, josta jatkoimme kävellen Elferhüttelle 2080 metriin. Hütte näkyy kuvan yläosassa:
Elferhütteltä jatkoimme kohti Elferin huippua apunamme Samulin kylästä ostamat ski tour-sauvat:
Viikonlopun lumisateiden ja aurinkoisen päivän ansiosta maisemat matkan varrella olivat mahtavia.
Juomatauon paikka:
Huipulle johti jyrkkä vaijerilla varmistettu pätkä, jonka jätin väliin. Samuli meni kokeilemaan reittiä, mutta kapeata oli kuten käsimerkeistä näkyy:
Ihan korkein huippu jäi saavuttamatta, koska ensikertalainen vaeltaja ei ollut varma miten huipulta olisi päässyt alas, sillä tavalla turvallisesti vaimon asettamien ohjeiden mukaisesti. Kauniit maisemat eivät kuitenkaan edellytä korkeimman pisteen saavuttamista.
Ihan itse nappasin kuvan meistä:
Ei vain ole sanoja kuvaamaan maisemia ja sitä alpeilla vaeltamisen ihanuutta. Täälä kertaa kyllä maraton painoi kropassa eikä nopeusennätyksiä tehty, mutta lokakuisesta päivästä tuli nautittua koko rahan edestä.
Elfer-hüttellä odotti vielä janoisen vaeltajan palkinto päivän lyhyestä, mutta nautinnollisesta suorituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti