Siena ja San Gimignano

Sienan duomo oli samaa sarjaa Orvieton duomon kanssa. Harmillisesti missasin mahdollisuuden kiivetä 1300-luvulla aloitetun uuden katedraalin julkisivun päälle, josta olisi ollut hieno näkymä Piazza del Campolle Sienan kattojen yli.

Keskusaukio Piazza del Campo on Sienan sydän. Se viettää Palazzo Pubblicolle päin alas. Sen korkea torni Torre del Mangio oli kiinni, joten 500 askelman kävely jäi myös väliin.

Aukion elämää ehdittiin ihmetellä ravintolan terassilta käsin kyllä.

Sienasta matka jatkui Firenzeen San Gimignanon kautta. Siinä olikin tosi viehättävä kaupunki.

 Turistitoimistosta sanottiin, että parhaat näkymät kaupunkiin on Torre Grossan tornista, joten sinne siis. 218 askelta ylös ja mahtavat näkymät joka suuntaan toskanalaisille kukkuloille aukesivat.

 Keskusta oli kompakti ja kaikenlaista kaunista riitti ihailtavaksi.

Piazza della Cisterna

 Matkalla San Gimignanosta Firenzeen oli kumpuilevaa maisemaa, viiniköynnöksiä ja oliivilehtoja.

Orvieto ja Cortona

Reissun seuraava kohde oli Orvieto Umbrian maakunnassa. Viehättävä kukkulakaupunki, harmi vaan että osan aikaa satoi.

 

Keskusaukiolla nökötti Duomo, jossa oli selvästikin panostettu enemmän julkisivun kuin muiden seinien koristeluun. Sisälläkin tuli käytyä.

 

Piazza Duomo oli viihtyisä aukio, joskin sateisena huhtikuun tiistaina melko tyhjä.

 

Keskiaikaisessa kaupungissa oli kapeita kujia ja hieno näkymä alas kukkulalta. Vehreys ilahduttaa kovasti Suomen pitkän talven jälkeen.

 

Viikunapuu..?

Etruskimuseon lisäksi käytiin kaupungin alla kulkevissa luolissa. Luolien kaivaminen on aloitettu 3000 vuotta sitten ja pääsimme muutamaan käymään. Alun perin niitä käytettiin mm. kellareina ja työhuoneina, mutta toisen maailmansodan aikaan myös asuntokohtaisina pommisuojina.

 

Orvietosta matka jatkui Cortonan kautta Sienaan. Cortonassa satoi reilusti, joten se kaupunkikierros jäi lyhyeksi. Lounastamaan sentään ehdimme.

 

Ilta vietettiin Sienassa, mutta siitä enemmän joskus nopeammalla nettiyhteydellä kun hermo kestää kuvien lataamisen.

Napoli, Pompei ja Amalfin rannikko

Hotellimme terassilta on kivat näkymät Sorrentoon, merelle ja Vesuviukselle. Uima-altaita ja oleskelualueita riittää.

 

 

 



Lauantain vietimme Napolissa ja Sorrentossa. Jos Sorrento on turistirysä niin Napoli on sekava ja vilkas italialaisten kaupunki.

 

Bar Moro Sorrentossa

 



Tänään oli vuorossa Amalfin rannikon kiertoajelu ja Pompei. Viikonloppuna ruuhkaa teillä oli varmasti normaaliakin enemmän ja autoa oli ihan turha kuvitella saavansa mihinkään parkkiin, joten maisemien ihailu ja kuvien räpsiminen piti tehdä autosta käsin.

 

 

Positano

Liikkeellä olivat paikalliset ja turistit autoilla, busseilla, skoottereilla, moottoripyörillä, fillareilla, kävellen ja juosten. Takaikkunasta räpsäisty kuva näyttää millaisella porukalla ja paikoissa Amalfin rannikkoreittiä ajeltiin.

 



Maisemat olivat mielettömän hienot. Välillä tie nousi ylös ja välillä laski alas. Oli kyliä, vuoria, merta milloin mistäkin vinkkelistä.

Salernosta ajettiin motaria Pompeihin katsomaan vuonna 79 jkr. Vesuviuksen purkauksessa hautautunutta kylää tai siis sen raunioita. Ihan yksin emme olleet sielläkään. Alue oli valtavan iso emmekä kiertäneet siitä kuin osan.

 

Turistilauman taustalla Vesuvius

 

Illalliselle palasimme omaan kylään Sorrentoon. Täkäläiset autoilijat ovat tottuneet ahtaisiin paikkoihin tai ainakin meidät kapealla kujalla ohittanut autoilija oli.

 

Sorrento

Tänään on istumalihaksia kidutettu tuntikaupalla lentokoneessa ja autossa. Palkkioksi saapuminen iltapäivällä Italian Sorrentoon, josta väsymyksen takia pitemmittä puheitta saatesanoja vailla seuraavat kuvat.