Suunnistuskauden avaus ja Berliinin rippeet

Avasin tänään suunnistuskauden kansallisissa kisoissa Inkoossa. Edellinen suunnistuskerta oli Zermattissa viime heinäkuussa, jolloin polven sisäside repesi ja suunnistuskausi loppui siihen. Tänään oli vieläkin kylmempi kuin sateisessa Sveitsin heinäkuussa, mutta muuten kauden avaus sujui mukavasti.

Kilpailukeskus

Viime suunnistuskerroilla kaikki tavaratkaan eivät ole aina muistuneet mukaan. Sveitsissä tokassa kisassa unohtui nastareista pohjalliset ja vuoristossa juostessa kyllä tuntee joka nastan paikan jalkapohjassaan, voin kertoa. Kompassi jäi matkasta SM-pitkällä ja mitä näitä nyt on. Mutta tänään tavarat olivat mukana ja kaikki ruumiinosat säilyivät ehjänä reissusta. Sen lisäksi rastitkin löytyivät kohtuullisen hyvin ja reissun ainoa moka sattui ykkösvälillä, jossa hetkellisen ajatuskatkoksen takia rupesin tekemään reitinvalintaa kiertääkseni pellon, vaikka sitten myöhemmin järki palautui ja muistin että pistepeltohan se vain on, jonne ei ole menemistä... Tuloksena oli sija 5. kuuden matkaan lähteneen joukossa ja hyvä mieli siitä, että ylipäätään olen suunnistuskunnossa ja toisekseen hyvin sujuneesta reissusta. Jopa loppuosan lyhyet rastivälit menivät hyvin.

Maaliskuussa liikuntakerrat jäivät vähän vähemmälle kuin tammi- ja helmikuussa, syynä Berliinin matka ja sen jälkeen vaivannut tulenko-ehkä-kipeäksi-vai-katupölykö-se-keuhkoja-ärsyttää-tila. Juoksua olisi pitänyt tulla enemmän, mutta tuli sitä sentään enemmän kuin helmikuussa. Huhtikuussa pitää saada satanen rikki.

Marraskuu: 15 liikuntakertaa, yht. 11,5 tuntia. Juoksua 20,2 km.
Joulukuu: 18 liikuntakertaa, yht. 15 tuntia. Juoksua 52,5 km.
Tammikuu: 20 liikuntakertaa, yht. 18 tuntia. Juoksua 35,8 km.
Helmikuu: 20 liikuntakertaa, yht. 19 tuntia. Juoksua 59,8 km.
Maaliskuu:  15 liikuntakertaa, yht. 14 tuntia. Juoksua 69,1 km.

Palataanpa sitten vielä hetkeksi Berliiniin, josta paluun jälkeen elämä on ollut melkoista matalalentoa paikasta toiseen. Se mm. alkoi matkaamalla suoraan lentokentältä kouluun.

Sunnuntaipäivä Berliinissä oli harmaa kuten muutkin päivät. Päätin ankeasta näkymästä huolimatta kavuta Siegessäulen torniin 160 askelta.

 Huipulta aukeaa näkymä ympäri Berliiniä, nyt valitettavan harmaa ja synkkä. Maratonin lähtö- ja maalisuoran näkeminen yläilmoista oli silti hienoa.

Tiergartenissa oli harvakseltaan kevään merkkejä, mutta peipponen sentään lauloi ja jotain pientä vihreää onnistuin bongaamaan.

Brandenburg Torin luona oli väkeä kuin pipoa niin kuin aina. Tällä kertaa hieroin siellä asuntokauppoja. Kyseessä ei tosin ollut asunnon osto Berliinissä vaan asunnon myynti Suomessa :)

Kevyin mielin tuli käveltyä päämäärättömästi ympäriinsä.

 Välillä piti turvautua metron apuun päätyäkseen Kurfürstendammille.

Siellä oli käynnissä poliisioperaatio.

 Juomatauko on aina paikallaan, mutta tuli juotua vettä(kin).

Sunnuntai-iltana nautittiin emäntämme vieraanvaraisuudesta ja maanantaina palasimme sinivalkoisin siivin takaisin Suomen aurinkoiseen arkeen.

Berliinistä jäi kauhea matkakuume, mutta seuraava reissu on onneksi tiedossa jo kolmen viikon päästä.