Präteritum

Tiistaiaamuna piti käydä kurssitoimistossa katsomassa oma tasokokeen perusteella määräytyvä ryhmä. Arvelin etukäteen, että olen A2- tai B1-tasoa ja B1-ryhmään sitten päädyinkin. Käytössä ovat eurooppalaisen viitekehyksen mukaiset taitotasot ja B1:n määritelmä oli muistaakseni itsenäinen kielenkäyttäjä, joka ymmärtää jotain yleistä muttei vaikeita murteita tai tiettyyn aihealueeseen syventyneitä tekstejä. Kahden ensimmäisen päivän perusteella ryhmä on hyvä, useimmat puhuu paremmin saksaa kuin minä, mutta mieluummin niin päin kuin että olisi itseään huonompien ryhmään joutunut. Ekan päivän jälkeen ryhmää sai vaihtaa ja tänään tulikin muutama uusi opiskelija mukaan. Opettaja puhuu selkeästi ja osaa kertoa asiat ymmärrettävästi, tosin tänään tovin jouduin pohdiskelemaan mikä präteritum oikeastaan onkaan ja päädyin siihen, että se on...präteritum. Luvassa tällä viikolla paljon kielioppia, jota sitten harjoitellaan ahkerasti tunneilla ja kotitehtävillä.

Olen käytännöllisesti pukeutunut tunneille katkolahjehousuihin ja vaelluskenkiin, jotta voin heti tuntien jälkeen vaihtaa vain siistin paidan urheilullisempaan versioon, hypätä bussiin ja lähteä kävelemään vuorenrinnettä ylöspäin. Tiistaina ajelin bussilla Hungerburgbahnin yläasemalle ja lähdin siitä kävelemään alla olevassa kuvassa näkyvän Arzler Almin kautta Rumer Almille.

Alla: polkua Rumer Almille

Alla: itävaltalainen vuoristoetana

Hungerburgilta Rumer Almille kesti n. 1 h 20 min ja palkitsin itseni hikoilusta wurstiannoksella, johon kuului kaalia ja leipää, juomaksi otin vichyä ja kahvia. Koko setti maksoi 9,60 € eli ei ollut hinnalla pilattu, mutta kuminalla ja suolalla kylläkin. Harvakseltaan sitä joutuu tilanteeseen, jossa kaali on liian suolaista ja sekä kaali että leipä pilattu kuminalla. Wursti sentään maistui. Paluumatkalla alas sataa tihutteli, muttei se juuri haitannut.

Tänään nousin sitten hieman korkeammalle Höttinger Almille, joka sijaitsee 1487 metrin korkeudessa merenpinnasta. Innsbruckin korkeus on 574 m ja tänäänkin lähtöpaikkana toimineen Hungerburgin 868 m. Reitti kulki ylöspäin mm. laskettelurinnettä punainen 3, joka alla olevassa kuvassa.

Alla: Höttinger Alm häämöttää jo. Klikkaa kuvaa jos et muuten näe ;-)

Alla: kahvi, vichy ja apfelstrudel Höttinger Almin terassilla

Alla: Höttinger Alm ja Innsbruck

Köyhdyttyäni 6,40 € tarjoiluista jolkottelin alas ja päätin saman tien kävellä asuntolalle asti. Nousuun meni aikaa vain 1 h 10 min, mutta kotiinpaluuseen sitten tunti enemmän.

Kolmen päivän kokemuksella olen havainnut, että niillä lihaksilla millä juostaan Suomessa on jotain tekemistä ylämäkivaelluslihasten kanssa, mutta alamäkien kävely on rasittanut ihan uusia lihaksia. Kertaakaan en ole juoksulenkille vielä ehtinyt, kunhan on tarpeeksi huono sää ettei vuorille kannata lähteä niin ohjelmassa on asuntolan vieressä sijaitsevan Kranibittenin lentokentän kiertäminen juosten. Tämänhetkisten sääennusteiden mukaan sadepäivä osuu perjantaiksi. Joka päivä on kyllä hieman satanut, muttei niin paljon että olisi tarvinnut sadetakkia kaivaa esiin kuin hetkeksi.