Matterhornin ihailua

Eilen oli pilvistä ja sateista eikä Matterhornista tietoakaan. Tänään aamulla pilvipeite alkoi repeillä, mutta edelleenkään tuo komistus ei ollut näkyvissä. Päivän suunnitelma oli treffata Riffelbergillä (2582 m), jonne Samuli tulisi hissillä. Keskustassa törmäsimme ensin kulkueeseen, josta muutama jäsen harhautui pureskelemaan läheisen hotellin pensaita.

Matkalla eivät kaikki kohdat olleet matkaesitteeseen kelpaavia, niinkuin hiihtokeskukset kesällä eivät oikein olekaan, mutta mahtui reitille kaunistakin pätkää reilusti.

Zermatt ylempää.

Laiskanpulskea ja peloton sveitsiläinen murmeli.

Riffelbergille ehdin melkein tunnin ihanneaikaa 3h 40 min nopeammin. Lounastimme laskettelukeskustyyliin itsepalveluravintolassa. Lounaan jälkeen näkyi ensimmäinen pilkahdus Matterhornista pilvien välistä.

Kävelimme alas Zermattiin. Maratonreitti risteili kävelemämme reitin tienoilla.

Kahvipaussillakin oli Matterhorn-näkymä.

Seuraavalla juomapaussilla näkymä oli vielä parempi ja paikka idyllisempi.

Kuljeskelin reissun Tukholman maraton-paita päällä ja selässä reppu, jossa kannoin myös Samulin tavaroita, kun herra itse hyppelehti kevyesti maastojuoksukengissä ja shortseissa sherpa-vaimon kulkiessa perässä minkä tavaroiden raahaamiseltaan kerkesi. Sveitsissä on nyt siis tietty käsitys ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja tasa-arvosta.

Matterhorn vielä kerran, nyt kylästä käsin.

Tuttu kulkue meni kylän läpi, tällä kertaa toiseen suuntaan.

Reitillä oli pituutta 18 km, nousua 1300 m ja aikaa meni viisi tuntia.