Viimeiselle Söldenin patikkareissulle päätin lähteä jo tuttuun Kleble Almin suuntaan. "Morgenstund hat Guld im Mund" sanotaan paikallisella kielellä ja kyllä oli hienoa olla aamulla liikkeellä kun aurinko paistoi, kaste kimalteli ruohikossa ja puiden oksilla, linnut lauloivat ja oli mukavan rauhallista.
Kleble Almilla oli lippu salossa, mutta ei ristin sielua missään. Olivatkohan kirkossa sunnuntaiaamuna?
Jatkoin matkaa almin ohi kohti Laubkarseetä.
Näitten vasemmanpuolisten huippujen takana on Stubain jäätikkö.
Ennen Laubkarseetä polku oli peittynyt lumeen. Tovin mietin jatkaako vaiko kääntyäkö takaisin. Tämä lumieste ei ollut mitenkään erityisen hankala ja olisi ollut kierrettävissäkin, mutta päätin silti kävellä takaisin almille lounaalle. Vaikka olikin viikon lämpimin päivä, laaksossa +15 astetta, niin täällä ylhäällä oli sen verran kylmä että piti kaivaa repusta hanskat käteen. Niitä onkin tarvittu joka päivä tällä viikolla.
Alaspäin mennessä tuli muutama patikoija vastaankin. Yksi pariskunta oli menossa Hochstubaihüttelle, olivat varustautuneet mm. kypärin.
Kleble Almilla oli tällä kertaa ovi auki ja henkilökunta paikalla. Muita asiakkaita ei sitten ollutkaan, vaan sain nauttia lounaan omassa seurassani. Tarjoilijan kanssa tuli vaihdettua muutama sana, Söldenin patikointisesonki kestää kuulemma vain kuutisen viikkoa eli heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Almit ja hüttet ovat auki syyskuun loppuun ja syyskuu yleensä onkin hyvää patikointiaikaa, säät suosivat usein ja suurimmat turistimassat ovat jo poissa.
Lounaan jälkeen lampsin kylään. Reissulle tuli mittaa 12 km, nousumetrejä vajaa 1200 m ja aikaa meni melkein 4,5 tuntia.
Illallispaikan etsimiseen paneuduin viimeisen illan kunniaksi hieman tarkemmin. Telkkarin infokanavalta löytyi auki olevat ravintolat ja sieltä bongasin oikein mukavan tirolilaishenkisen ravintolan. Sen kun olisin löytänyt aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti