(Lumi)sadepäivä

Päivän reittivalinta oli aika haasteellinen. Luvassa oli sadetta ennemmin tai myöhemmin ja myöhästyneen kesän + viileän sään takia lumiraja on sen verran alhaalla, että matkaa varatessani kotisohvalla tehdyt suunnitelmat ovat valtaosin pois laskuista. Juuri ennen aamiaista sain sitten idean, että kävelen tänään Lenzenalmille.

Reitti kulki ensin tietä ja polkua pitkin naapurikylä Zwieselsteiniin. Matkan varrella olisi voinut lepuuttaa jalkojaan penkeillä, joiden päällä roikkui hieman epäilyttävän näköisiä puita.

 Söldenin läpi virtaava joki oli kaukana alhaalla.

...ja myöhemmin hyvin lähellä. Virta oli hienon turkoosi väriltään.

Alan selvästi tulla vanhaksi, yhtenä esimerkkinä on se, että ostin kaupasta Alpenblumen-nimisen pienen käsikirjan, josta löytyy 70 yleistä alppikukkaa. Saanen esitellä, Alpenrebe / Clematis alpina.

Lenzenalm sijaitsee 1896 metrin korkeudessa. Koska lämmintä oli sellaiset 10 astetta eikä satanut, istahdin terassille epressolle ja mehulle.

Näkymä Obergurglin suuntaan.

Olin aikonut jatkaa vähän ylöspäin Nederseelle ja tulla takaisin lounaalle, mutta almin isäntä sanoi, että kohta sataa ja ylempänä se tulee lumena ja että kannattaisi ennemmin mennä Kartstallille hieman lähemmäksi, sieltä on hieno näkymä mm. Ventiin. Näin päätin tehdä, matkaan sain mukaan paikan postikortin, koska siinä on almin puhelinnumero jos tulee tarvetta. Vaikutin ilmeisesti täydeltä alppiamatööriltä tai sitten yksinäisistä naisista vain pidetään huolta ainakin kylmällä kelillä. Lupasin palata lounaalle.

Matkalla oli mielettömiä alppiruusumattoja, kun ne kukkivat on koko rinne ihan punainen.

Nousua tuli reilut 300 metriä lisää. Puolimatkassa alkoi sataa aivan kuten almin isäntä oli sanonut. Maisemat olisivat kirkkaalla säällä olleet upeat, mutta lumisade vähän heikensi näkyvyyttä. Muuten kääntöpaikasta olisi ollut hieno näköala etualalla Zwieselsteiniin ja taaempana Söldeniin.

Palasin samaa polkua Lenzenalmille lounaalle.

Almin viehättävässä tuvassa oli yksi pöytä vapaana. Ujo suomalainen oli tietenkin menossa sinne, mutta kun toisesta pöydästä pyydettiin seuraksi istumaan niin rohkenin sitten mennä. Vanhempi herra veikkasi mua hollantilaiseksi, sehän on aika tavanomaista; harvassa on ne reissut milloin kukaan ei arvele hollantilaiseksi. Suomesta hänelle tuli mieleen tuhannet järvet. Herran lähdettyä pöytään tuli muutama saksalainen pariskunta. Toinen miehistä nappasi kitaran käteen ja soitteli + lauleli siinä taustamusiikit ruokaa odotellessa.

Almin isäntä oli menossa Obergurglissa käymään ja tarjosi autokyydin alas patikkapolulle. Ulkona satoi sen verran, että otin tarjouksen mielelläni vastaan. Hän taas veikkasi, että olen tsekki...ja Suomesta tuli ensimmäisenä mieleen Kalle Palander. Almin pito oli kesätyö, talvikautena on sitten hotelli Obergurglissa. Tästä reissusta ja muutamasta muustakin tuli puhetta mäkeä alas ajaessa, kuskini totesi sitten että taidat käydä Itävallassa aika usein... Kun nyt ihan laskemaan rupesin, niin olen neljän viime vuoden aikana viettänyt tosiaan sellaiset 3,5 kuukautta Itävallassa, että onhan sitä siinä.

Söldeniin palasin samaa reittiä kuin tullessa, Zwieselsteinin kylän kautta.

Mittaa reissulle tuli 15 kilometriä, nousumetrejä reilut 1000 ja aikaa meni neljä tuntia.

Tällä reissulla tuli Jukolasta ostetuille sadehousuille käyttöä ja hyvin toimivat. Alamäkeen kävely menettelee sadevaatteissa, ylämäkeen en tykkää sadekamppeissa mennä kun ne hiostavat. Reissu oli kuitenkin sen verran mukava ja almilla kiva tunnelma, että pieni vesisateessa kävely ei haitannut ollenkaan.

Söldenissä mietin, että olisivatko pilvet voineet paljon alempana roikkua?