Alppielämää

Onko normaalia herätä lomalla kuudelta ilman kelloa? Kyllä, jos on alpeilla. Olemme onnekkaita, sillä majapaikassamme aamiaisen tarjoilu aloitetaan jo 6.30. Niinpä olimme ennen kahdeksaa matkalla kohteeseemme Zupalsee Hüttelle Würfele Hütten kautta.

Alku oli jyrkkää nousua kuusikon keskellä, sikäli mukavaa ettei aurinko porottanut suoraan. Lehmälaitumen läpi kävellessä kaveri sai nuoren ihailijan peräänsä.

Matka jatkui hiekkatietä ja myöhemmin polkua pitkin ylöspäin.

 Ylempänä oli vielä paikoitellen lunta, onneksi vain pieni läntti.

Välillä taas puro oli ehkä normaalia leveämpi ja piti hieman etsiskellä sopivaa ylityspaikkaa.

Matka jatkui avoimessa maastossa.

 Kohde ilmestyi viimein näkyviin melkein kolmen tunnin kävelyn jälkeen.

Ihan viimeisellä pätkällä oli vielä lunta.

Zupalsee Hüttellä pääsimme viimein lounaalle. Valikoimaa ei toisena aukiolopäivänä ollut kovin runsaasti, mutta käsespätzle maistui yli kolmen tunnin kävelyn jälkeen.

Zupalsee.

Lounaan jälkeen jatkoimme kohti Wetterkreuz Hütteä. Olimme saaneet ylä-itävaltalaisilta kanssavaeltajilta kuulla, ettei matkalla ole muuta lunta kuin terassille näkyvällä pätkällä olevat muutamat läntit. Viikko sitten vuorilla oli reilusti lunta, mutta nopeasti ovat sulaneet.

Kesä on ollut sen verran myöhässä, että alppiruusut eivät vielä kuki. Ainoista näkemistäni kukkivista yksilöistä piti heti ottaa kuva. Loput lienevät täydellisessä loistossaan seuraavien suomalaisvieraiden saapuessa kylään.

Jos ois ihan pakko syödä eväitä kesken matkan, niin ehkä tällä penkillä kärsisi tovin istua.

Sitten saavuimmekin Wetterkreuz Hüttelle noin tunnin kävelyn jälkeen.

Jäljellä oli enää laskeutuminen Virgeniin, alkumatkan tulimme vaelluspolkua ja loppumatkan hiekkatietä.

 Virgen.

Matkaa tänään kertyi 18 km, nousumetrejä kertyi 1462 ja aikaa meni 6,5 tuntia + tauot päälle. Ei tarvitse tänäänkään nukkumattia odotella.