Sadepäivä, jota ei tullutkaan

Aamulla alkoi sataa juuri kun lähdin aamiaiselle. Tuumailin, että syön rauhassa enkä hötkyile. Rauhassa sain tosiaan syödäkin, koska olen näemmä talon ainoa asiakas, ainakin viime yönä. Kun palasin huoneeseen valkeni ulkona yhtäkkiä ja kyllä, aurinkohan se siellä paistoi. Sinistä taivastakin oli näkyvissä, joten sitten pitikin hötkyillä, että pääsen ulos hyvän sään aikana.

Varustin reppuni kaikkeen säähän sopivalla tavaralla, totesin lämpötilaksi lähtiessä +9 astetta ja suuntasin lähimmälle patikkapolulle kohti Kleble Almia (1983 m). Ajattelin sen olevan sopiva kohde vaikka vähän sataisikin, koska sinne pääsee myös autotietä pitkin.

Söldenin toisella puolella pilviverho peitti näkymän.

 













Jonkin matkaa käveltyäni näin liikettä rinteessä. Ajattelin, että harvinaista tällä reissulla, että joku muukin on aamutuimaan liikkeellä. Tämä tyyppi ei tosin kulkenut polkua pitkin, vaan hyppelehti kevyesti mistä huvitti. Sen verran arka se oli, että lähempää en saanut kuvaa.

Kleble Almille tulin hitusen yli tunnin kävelyn jälkeen. Pettymyksekseni lippu ei liehunut salossa. Kysyin pihalla kävelleeltä mieheltä aukiolosta ja vastauksesta ymmärsin ainoastaan sanan torstaina, että ehkäpä avaavat sitten torstaina niin kuin moni muukin paikka niin vuorilla kuin laaksossa tuntuu tekevän.

Olisikin ollut liian aikaista lounaalle ja kun sää olikin aika hyvä edelleen, niin päätin jatkaa rinnettä eteenpäin Winndachtalin perukoille päin ja laskeutua laakson pohjalle lounaalle.

 Laakson toisella puolen kohoaa Brunnenkogel, jonka päällä oleva Brunnenkogelhaus (2738 m) näkyy Söldeniin. Nyt se oli lumen ja pilvien peitossa.

Reitti oli kivaa käveltävää. Välillä paistoi aurinko ja välillä taivaalta leijaili muutama lumihiutale. Lumiraja oli jossain 2400 metrissä kävelemäni reitin yläpuolella. Matkan varrella näin lisää gemsejä, tällä kertaa isomman lauman mutta liian kaukana kuvattaviksi.

 Taas kerran polulla oli lehmäeste. Nämä kaverit eivät korvaansa lotkauttaneet, kun kiersin ne päästäkseni lounaspaikkaan. Muutama jaksoi laiskasti kääntää katsettaan muukalaisen perään.

 Lounaaksi oli tarjolla pitkä lista knödeleitä keitossa tai ilman. Viimeisenä ehdotettiin bauernomelettia ja tartuin tarjoukseen.

Lounaspaikan lämpömittari näytti varjossa +13 astetta, mutta terassi oli tuulelta suojassa ja siihen paistoi aurinko joten ulkona tarkeni syödä ihan mukavasti. Sen sijaan lähdettyäni kävelemään laaksonpohjaa alas kohti Söldeniä tuuli niin kylmästi, että oli pakko kaivaa repusta hanskat käteen ja kävellä vähän rivakammin. Lisävaatetta olisi riittänyt toki enemmänkin, mutta näillä pärjäsi hyvin.

Aikaa reissuun meni neljä tuntia, matkaa tuli 14 km ja nousua kilometri. Reissu tuntui lyhyeltä, mutta onhan sitä nyt tuossakin jalkaa pistetty toisen eteen. Lisäksi hyvää fiilistä toi ennusteisiin nähden todella hyvä sää.