Päiväkävelyllä rinteessä

Hyvinkin epävakaisen oloisesta säästä huolimatta lähdin kävelemään aamiaisen jälkeen kohti Edelweiss Hütteä ajatellen, että ainahan sitä pienen nousun tekee sateessakin ja ihmettelee siellä sitten, mitä seuraavaksi. Mukava metsäpolku vei tunnissa perille.

Kauniilla säällä näkymä Söldeniin olisi ollut vielä hienompi ja tietenkin terassilla olisi ollut kiva istuskella.

Hütte-emäntä sanoi sään paranevan ja kun sade sillä hetkellä oli sellaista kevyttä ilmassa leijailevaa, ei juurikaan kastelevaa mallia, niin tuumailin käveleväni Hochsöldeniin parin tonnin korkeuteen, sinne ei ollut enää matka eikä mikään. Pian kohde pilkistelikin pilviverhon läpi.

Lähdin kulkemaan laskettelurinteiden poikki rinteen suuntaisesti. Laskettelurinteet hisseineen eivät kaunista maisemaa kesällä, joten kuviakaan ei tarvinnut räpsiä. Oli siellä kauniitakin polkupätkiä, joten ihan mukavaa menoa. Sää pysyi kohtuullisen hyvänä, joten pistelin menemään Rettenbachin jäätikölle vievälle tielle ja sen yli.

 Polku oli samalla luontopolku opettavaisine kyltteineen. Niistä saattoi sivistää itseään esim. männyn kasvusta erilaisilla paikoilla.

Välillä ripotteli lunta ja välillä paistoi aurinko, joskus myös samaan aikaan.

Lounasta nautin Löple Almilla. Elimistö huusi käsespätzleä, mutta riisutulta listalta tuli wiener schnitzel eikä erityisen hyvä sellainen, mutta kuljettu matka sääolosuhteineen ja nälkä saivat ruoan maistumaan.

Lounaan jälkeen suuntasin jokseenkin suorinta reittiä Söldeniin, pieni pummi tuli ja laskeuduin kylään vähän kauempana keskustasta kuin oli tarkoitus.

Maisemien puolesta ei mikään kaunein reitti, mutta kiva oli ulkoilla kun sää sen yllättävän hyvin salli. Melkein viisi tuntia vierähti aikaa, mittaa tuli 18 km ja nousumetrejä tuhat.