Matka alkoi majapaikan isännän tarjoamalla ilmastoidulla autokyydillä patikkapolun alkuun. Alkunousu oli jyrkähköä kuusikkoa ja heinikkoa, kuitenkin mukavaa menoa muutamasta ammuvasta esteestä huolimatta.
Metsä muuttui lehtikuusiksi ja alppiruusuiksi ennen kuin pääsimme aukealle parin tonnin korkeuteen. Sieltä eteenpäin olikin sitten huikeat näkymät.
Muutama puro oli hieman normaalia leveämpi ja aiheutti ongelmia ylityksessä, mutta ei kuitenkaan ns. ylitsepääsemättömiä ongelmia...
Kohde ilmestyi näkyviin lähes kahden ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen. Berger See hütte oli avannut ovensa edellisenä päivänä ja paikkoja pistettiin vielä kuntoon.
Ruokalista ei ollut pitkä, mutta riittävä täyttämään nälkäisen vaeltajan tarpeet. Terassilta aukeava maisema oli jälleen upea.
Hütteisännältä saimme ohjeita panoramawegille, jossa oli odotettavissa yksi polun sortumapätkä ja muutama lumen peittämä paikka.
Meno oli varsin mukavaa, vaikka ylämäki hieman rasitti täydellä vatsalla vaeltajaa.
Liekö Virgentalin erikoisuus vai emmekö vain ole aiemmilla reissuilla huomanneet, että opaskylteissä on Bergrettungin eli vuoripelastuksen tarrat, joissa lukee mm. hätänumero, sijainti ja paikan korkeus.
Zopatnitzenalmilta polku lähti kulkemaan vuoren toista puolta alemmas kohti Lasnitzenhütteä.
Myös tällä puolen vuorta lumi oli katkonut polun paikoitellen, mutta kaikki esteet saatiin kierrettyä.
Hüttelle saavuttaessa jalat olivat jo tauon tarpeessa ja kahvihammastakin kolotti.
Kahvi- ja strudelitauon jälkeen lähdimme lampsimaan hiekkatietä alas kohti Prägratenia. Ensimmäinen ylläri tuli heti mutkan takana, tai voiko sitä ylläriksi sanoa kun meitä siitäkin saksaksi valistettiin. Olen muuten todennut tällä reissulla, että puhun ja ymmärrän hyvin huonosti oberösterreichia. Muun muassa. Yritys oli kuitenkin kova.
Heti hüteltä lähdön jälkeen siis päädyimme lumivyöryn alle kaivettuun tunneliin. Aateltiin, että kai ne itävaltalaiset tietää mitä tekee.
Tuolta me tultiin, Lasnitzer hütte näkyy oikealla.
Autotietä pääsimme alas ja Sparin pysäkiltä bussilla takaisin kotikyläämme Virgeniin.
Wau! Mahtavannäköisiä panoramareittejä! Teillä näkyy edelleen pitävän lämpimiä säitä siellä. Ehtineekö tuo lumitunneli sulaa ennen meidän tuloa... Sulla ei ole ollu uusille sadehousuille vielä käyttöä (ja toivottavasti ei tulekaan!). Täällä kaupunki on hiljennyt juhannuksen viettoon. K on töissä ja Jane aloittelee tavaroiden haalimista pakkausta varten. Kohtahan teillä kohde vaihtuu, eikö totta? Hauskaa Jussia!
VastaaPoistat. Jaaskarit
Lämpötila laskee kuulemma n. 20 astetta maanantaihin mennessä. Nyt on nautittu föhnistä, joka on lämmön lisäksi pölyttänyt paikat keltaisiksi Saharan hiekalla. Lumivyörytunnelin katosta tippui vettä siihen malliin, että sulaminen on käynnissä, mutta kylmenevä sää ehkä hidastaa sitä ja aika paksu kerros sitä lunta vielä oli.
VastaaPoistaTänään kävi niin, että kahvilassa multa kysyttiin mistä olemme ja kuultuaan että Suomesta oli seuraava kysymys asummeko Stadlerilla. Taisivat sekoittaa meidät teihin :). Selvästikin kylässä ollaan tietoisia mitä täällä tapahtuu erityisesti nyt kun sesonki ei ole vielä menossa eikä turisteja ole paljon.
Katselin Adegin valikoimaakin tänään sillä silmällä, jos lihatiskin n. 30 eri leikevaihtoehtoa riittää eväsleipiin niin pärjännette valikoimalla. Kauppa on auki ma-pe 18.30 asti ja lauantaisin lyhyemmän aikaa.
Tulimme juuri juhannussaunasta, vaikka järveä ei ollut niin vilvoittelutauko kylmän oluen kera vuorinäkymillä toimi aika hyvin myöskin. Mukavaa juhannusta!