Suunnistuskesän kohokohta

Suunnistuskesän kohokohta Jukolan viesti juostiin tänä vuonna Virolahdella. Olin mukana juoksemassa neljättätoista kertaa. Polvivamman ja maratonin takia olin ehtinyt käydä vain kerran ennen Jukolaa suunnistamassa.

Paikalle saapuessamme satoi vettä, joten telttaa kasatessa päällä ollut vaatekerta ja rinkka + matkatavarat pääsivät hieman kastumaan. Kosteilla kamoilla sai mukavan nihkeän tunnelman jotenkuten pystyssä pysyvään telttaan.

Tiedossa oli Rasti-Jyry 2:n aloitusosuus, pituutta 6,8-6,9 km. Aloitusosuus on ehdoton suosikkini ja olinkin aloittamassa kaikkiaan kahdeksatta kertaa. Olosuhteet huomioon ottaen olin päättänyt lähteä rauhallisesti liikkeelle ja pyrkiä etenemään tarkasti. Fiilis ennen lähtöä oli hyvä ja ainoa suurempi kysymysmerkki palautuminen kolmen viikon takaisesta Tukholman maratonista. Tässä poseeraamme ykkösjoukkueen aloittajan Jolan kanssa:



Lähtöviitoituksella oli veikeä ylämäki, jonka olin päättänyt kävellä. Lähtölaukauksen pamahdettua tulin kuitenkin tuhannen naisen massan mukana hölkötelleeksi mäen ylös. K-pisteeltä massa hajosi kahdeksi isoksi letkaksi oikealle ja vasemmalle, jonne itse suuntasin. Maasto oli aika lailla minulle sopivaa, riittävästi selkeitä muotoja ja kohteita. Letkajuoksusta huolimatta olin koko ajan tarkasti kartalla.

Rasteja radalla oli kaikkiaan 16 ja tein ainoastaan yhdelle rastille pienen koukun takakautta. Muuten keskityin rastiväli kerrallaan omaan suoritukseen ja yllättävää kyllä, nuppi kesti loppuun asti. Juoksukunto sen sijaan teki tenän kuuden kilometrin tienoilla, mutta psyykkasin itseni hölköttelemään radan loppuun puoliväkisin. Vaihtoon tulin sijalla 420 ja aikaa meni 1.01,13. Olin tyytyväinen suoritukseeni ja analysoin kisan menneen hyvin siksi, etten ole elämäni parhaassa vaan suunnistustaitojeni mukaisessa juoksukunnossa.

Joukkueen muut jäsenet tekivät kolmella seuraavalla osuudella hyvät juoksut ja loppusijoituksemme oli 336 eli selvästi lähtönumeroamme parempi.

Telttasaunan, ruokailun ja muutamien kahvitreffien jälkeen illalla oli vuorossa Jukolan viestin seuraamista. Puolentoista tuhatta miestä lähti lamput kiiluen matkaan yhdeltätoista illalla:



Kilpailukeskuksessa kisaa oli mahdollista seurata screeniltä:



Ensimmäisen vaihdon jälkeen päätin mennä nukkumaan ja tarkoitus oli herätä vasta puoli viideltä seuraamaan Jukolan aamun ratkaisuhetkiä, mutta palelun ja jatkuvan heräilyn takia nousinkin jo puoli kolmen aikaan. Teltan ovelta aukeni näkymä suomalaiseen kesäyöhön:

Neljän aikaan aurinko nousi horisontin ja metsän takaa näkyviin. Usva peitti telttakylää:

Myös muutama auto oli tarvittu 15.000 kilpailijan + avecien kuljettamiseen:

Kaiken kaikkiaan Salpa-Jukola oli varsin kompakti kokonaisuus ja suunnistajan kesän kohokohta jälleen kerran. Ensi vuonna Jukolaa juostaankin pääkaupunkiseudulla.