Tukholman maraton 2011

Kuntourheilu-uran toinen maraton oli edessä Tukholmassa toukokuun viimeisenä lauantaina. Fiilikset ennen maratonia olivat epävarmat, koska polvivamman jälkeen treenikilometrejä oli juosten takana vain satakunta. Vaikka kolme viikkoa aiemmin onnistuin juoksemaan HCR:n suht hyvällä ajalla läpi, oli jalkojen kestävyys kysymysmerkki. Polvesta en enää ollut huolissani, lähinnä siitä miten jalat ja varsinkin oikea jalka kestävät reilun 42 km iskutuksen. Päätin lähteä liikkeelle rauhallisella vauhdilla ja rennolla asenteella, nauttia tunnelmasta ja keskeyttää jos paikat eivät kestä.

Taktiikkapalaveri urheilukentällä ennen juoksua:



Poseeraus:



Ja toinen, nyt on jo päällysvaatteet jätetty säilytykseen ja geelit, sienet ja vatsamakkarat tungettu housuihin:



Lähtö oli tänä vuonna jaettu kahteen osaan. Silti tuntui, että väkeä riitti vaikka kuinka ja alkukilometreillä tärkeintä olikin olla tulematta tallatuksi ja pitää oma rauhallinen vauhti vaikka muut tekisivät mitä.

Tässä mennään jo 12-13 kilsan kohdalla. Huomioikaa kamun kanssa yhtenäinen rytmi:



Ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt vessatauko oli hieman ennen puolimatkaa. Jonotukseen meni jonkun aikaa, mutta paussi oli pakollinen. Hieman tylsä puisto-osuus Kaknäsin tornin ympäri oli tylsähkö tänä vuonnakin, mutta kun juoksu tuntui puolikkaan jälkeen edelleen ihan hyvältä aloin toivoa, että hyvä tunne jatkuisi reilusti yli kolmeenkymppiin. Fiilis nousi pykälän kun pääsimme jälleen kaupunkiosuudelle ja ruotsalaisethan tunnetusti osaavat kannustaa niin omia kuin vieraita. Myös niitä suomalaisia, jotka olivat pukeutuneet erotuomaripaitoihin tai joilla oli teksti 1-6 paidassaan.

Pahamaineisen (täysin turhaan!) Västerbron sillan nousukin sujui hyvin ja siinä vaiheessa aloin uskoa, että pääsen juosten maaliin asti. Urheilujuoma alkoi tulla korvista ulos, mutta ongelma oli onneksi vain henkinen eikä fyysinen. 40 km kohdalla tiet kamun kanssa erkanivat, kun itsellä ei ollut jalkaongelmia ja juoksin loput kilometrit hieman matkavauhtia reippaammin maaliin. Stadionille saapuminen oli jälleen upea kokemus:



Toisen maratonini loppuajaksi tuli 5.09,18. Vähäiset juoksukilometrit huomioiden olin todella tyytyväinen suoritukseen! Muuria en kohdannut vieläkään ja heti maalissa tuntui, että tänä vuonna pitää päästä juoksemaan toinenkin maraton. Ainoa ongelma oli maalissa jämähtänyt selkä, mutta sekin vertyi Siljan terminaaliin kävellessä. Siihen lääkkeeksi tiedossa keskivartalotreeniä kesän aikana.

Jalat eivät kummemmin olleet kipeät, mutta hytissä oli kiva kellahtaa pitkäkseen, nostaa jalat kohti kattoa ja laittaa pari tekstariraporttia menemään:

Yhtään juoksuaskelta en vielä ole ottanut, mutta heti maanantaista alkaen kävelin työmatkan molempiin suuntiin. Seuraava tehotreeni tulee olemaan vasta Venlojen viesti parin viikon päästä, siihen asti kevyttä treeniä ja palauttelua.

Kaikki kuvat otti Suvi.