Ai että!

Sunnuntain sprintin kilpailukeskus ja maali olivat ihan Zermattin keskustassa.

Lähtö näkyi melkein hotellihuoneestamme, se oli vastapäisessä rinteessä.

Pientä kisajännitystä kyllä oli ilmassa ennen starttia.

Kun sain kartan käteen niin ei tarvinnut kuin raahata ruhonsa K-pisteelle ja jo sillä matkalla nuorten miesten selät katosivat näkyvistä. Mutta eihän lomalla pidä kiire ollakaan.

Muutaman rastivälin jälkeen aloin saada ideasta kiinni ja homma muuttui hauskaksi. Mahtoi olla lajista tietämättömälle mielenkiintoinen näky, kun suunnistajia säntäilee kylän keskustassa joka kujalta toiselle, rappusia ylösalas ja puistojen poikki. 4600 suunnistajaa Zermattin kokoiseen kylään on kuitenkin aika paljon. Rasti voi olla vaikka autottoman kylän bussipysäkki.

Maalissa hymyilytti muutamista virheistä ja sateesta huolimatta, ja sehän on tärkeintä.

Lyhyestäkin kisasta tulee tietenkin nälkä. Lounaaksi pinaatti-juusto-crepes 11 €.

Illalla kantarellirisotto ja salaattibuffa 21 €.

Huoltajalle rösti n. 20 €. Annoksen kuvailuun voisi käyttää blogituttavien alppimatkoillaan käyttämää termiä Sydänliiton suosittelema. Tai huoltajan itsensä termiä "kuula vatsaan".

Maanantaiksi oli vuorossa ihan oikeaa suunnistusta ja sääennuste lupaili sadetta koko päiväksi. Siksi aamulla olikin melkoinen yllätys, kun maisema näkyi verhojen raosta.

















Kilpailukeskus oli Schwarzseellä 2583 metrissä, lähtö ja maali siitä kilometrin päässä hieman alempana. Menomatkalla hiihtohississä näkyvyys oli hyvä, kilpailukeskukseen saapuessa pilviä alkoi jo kertyä ja hetkeä myöhemmin pilvet peittivät maiseman ja kuuluttaja yritti selittää, että alempana lähdössä on kyllä parempi näkyvyys.

Varusteita pukiessa huomasin, että nastareitten pohjalliset ovat pesun jäljiltä kotona. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta pysyivät ne jalassa ilman pohjallisiakin. Myöhemmin kävi kyllä ilmi, että nastojen paikan tuntee muutaman kilometrin päästä jalkapohjissaan, joten kyllä ne pohjalliset olisi ollut kiva ottaa mukaan. Onneksi mukana on myös saman merkkiset maastojuoksukengät, joiden pohjalliset toivottavasti sopivat nastareihin.

Kompassin kuplakin oli tullut takaisin hetken poissa oltuaan.

Pakolliset varusteet sentään olivat mukana kuten pilli, jota ilman ei saa lähteä.

Lähdössä meinasi tulla kiire, kun vessahätä yllätti matkalla ja muutamiin toi-toihin oli hirveän pitkä jono. Kaksi minuuttia jäi aikaa hankkiutua eroon takista ennen omaa esilähtöä, mutta sehän riitti.

Kisa meni ihan kivasti. Näkyvyys parani heti alkumatkasta. Alussa oli hieman hankalaa kun tuntui, etten ymmärrä yhtään mikä on kumpare, jyrkänne, kivi tai miten pitäisi suunnistaa, jotta löytää avoimella alueella oikeaan suuntaan. Vähitellen sain juonenpäästä kiinni, mutta parit pummit tuli normaaliin tapaan tehtyä. Avoimella rinteellä oli hauska katsella kun tuhannet suunnistajat juoksivat eestaas.

Päivän urheilusuoritus ei loppunut maaliin, vaan samoilla jaloilla piti raahautua ylämäkeen takaisin kilpailukeskukseen. Vesisateessa.

Vaatteiden vaihdon jälkeen oli hyvä lähteä loppuverryttelyksi jalan kohti kylää sadekamppeet päällä ja hanskat kädessä. Toiset kävellen ja toiset alppikaurismaisesti loikkien. 1.20 h meni aikaa loppuverryttelyyn melkein kilometrin verran korkeuserometrejä alas.

Matkalla pysähdyimme ravintolaan syömään kevyen lounaan.

Lopuksi janon sammutus ja ohikulkevien ihmisten pällistelyä Brown Cow Pubissa :)

Erilaisella alppilomalla on nyt kaksi hienoa suunnistuspäivää takana. Saa nähdä montako on edessä, koska nyt näyttäisi iskeneen kesäflunssa.