Kilpailukeskus oli Trockener Stegillä reilun 2900 metrin korkeudessa. Sääkin näytti parhaat puolensa viikon kohokohdassa.
Lähtö oli ihan kilpailukeskuksen vieressä.
 | ||||
| Valmiina lähtöön |
Ja sitten mentiin. Vielä toipilaana päätin kävellä koko kisan läpi.
Rastit löytyivät aluksi ihan hyvin kävelyvauhdissa. Ja ne maisemat!
Välillä piti vähän kiivetä.
Eka puolisko radasta meni aika hyvin.
Sitten jatkettiin kohti Matterhornia.
Kymppirastia etsiessä tuli sahattua rinteitä ihan urakalla. Rastin koodilla 124 löysin sen sijaan ainakin kolme kertaa ennen omaani.
Loppurata kympin jälkeen meni taas hyvin mutta toki hitaasti. Loppuaika oli alle kaksi tuntia ja sijoitus sarjassa tokavika, joku siis viipyi vieläkin pidempään.
 |
| Maali näkyy jo |
Suunnistuskokemus oli sanoinkuvaamattoman hieno. Ei tällaiseen maastoon pääse kisaamaan montaa kertaa elämässään, joten kannatti lähteä vaikka sitten kävellen aurinkolasit päässä ja kamera mukana.
Ja nälkähän siitä tuli :)
Meistä ei kyllä tulisi suunnistajia. Jos osaisimmekin itse lajin niin jäisimme ihastelemaan noita huikeita maisemia. Käytetäänkö muuten noilla reiteillä tavallisia lenkkareita vai millä kengillä tuollaisia kivireittejä juostaan? Aika hyvä tuo viimeinen ruokailukuva :)
VastaaPoistaEilen olisin kyllä ihastellut maisemia minäkin, vaikka olisin ollut juoksukunnossakin. Tosin en tajua miten sillä maastopohjalla ja siinä korkeudessa edes pystyy juoksemaan? Normikisoissa kyllä näkee metsän kauneuden, mutta suoritus vie yleensä mukanaan. Ehkä alpeilla suunnistus ei oikein sovi mullekaan :).
VastaaPoistaNastareilla näytti valtaosa menevän. Mulla oli mukana sekä nastarit että maastojuoksukengät ja nastareilla menin kaikki kisat paitsi sprintin maastojuoksukengillä.