Lähtöön jatkettiin matkaa gondolihissillä yli 2700 m korkeuteen. Sieltä sitten lasketeltiin rinnettä alas rasteja etsien. Sumuinen sää toi matkantekoon oman mausteensa ja koko ajan jyrkkenevä rinne tuntui aika hurjalta.
Melkein 60 käyrää (käyräväli 5 m) menikin ihan sujuvasti alas, mutta sitten tukijalka piti liiankin tiukasti kiinni rinteessä kun toinen jalka lipesi, ja tukijalan polvi vääntyi. Turvalleenhan siinä meni ruohikossa. Takaa kuului heti selvällä suomen kielellä "Et kai loukannut?" ja mutisin jotain polven vääntymisestä, mutta että eiköhän se siitä. Polvi kesti kävelyä ihan hyvin, joten päätin käydä loputkin rastit kun maaliin olisi suorinta tietäkin ollut melkein saman verran matkaa.
Maalissa piipahdin ensiaputeltalla, koska polvi tuntui kipeältä. Vieressä erään suomalaisen sormi sojotti hyvinkin jännään suuntaan. Joku junnusuunnistaja hoiperteli tajunnan rajamailla ja toisen jalka ei kestänyt varaamista ollenkaan. Kiireettömänä asiakkaana pääsin näiden jälkeen vuoroon ja lääkäri arveli polvea väänneltyään, että sivusiteen venähdys kyseessä. Suhteellisen samalta se tuntuukin, kuin 2010 joulun alla Mayrhofenissa loukkaamani polvi. Toivottavasti kuitenkin lievempänä versiona tällä kertaa.
Rastiviikko siis päättyi hyväksyttyyn suoritukseen, mutta harmilliseen loukkaantumiseen. Olimme flunssan takia päättäneet viettää ylimääräisen yön Zermattissa ja vain yhden yön Bernissä, jotta tänään olisi päässyt patikoimaan, mutta ei tällä polvella ollut mitään asiaa siihen hommaan. Kylällä hengailu sai siis jatkoa. Samuli tosin sekä aloitti, että ehkä myös lopetti alppipyöräilyuransa viikonlopun aikana.
Sunnuntain kohokohdiksi jäivät aurinkoinen sää, kukkapata ja sveitsiläinen rösti lähiravintolassa.
Lauantaina söin varmaan tähänastisen elämäni kalleimman pizzan, 23 €. Olihan se hyvää, mutta kyllä muutaman kerran on miettinyt montako ateriaa Tirolissa söisi samalla rahalla. Wiener Schnitzel maksaa täällä joka paikassa n. 24 €.
Olin rastiviikon ekassa kisassa eli sprintissä täysin terve, tokassa kisassa flunssa teki jo tuloaan. Kolmas ja neljäs kisa jäivät väliin. Viidennen ja kuudennen kävelin läpi ja siinä viimeisessä paukahti vielä polvi. Ei ihan sellainen reissu kuin etukäteen kuvittelin, mutta silti suunnistuskokemuksena joka frangin arvoinen.
Huomenna vietämme kaupunkilomaa Bernissä ja tiistaina erilainen alppireissu päättyy.
Heippa Tiina,
VastaaPoistaToivomme että polvesi toipuu nopeasti. Sveitsin alpit näyttävät hienoilta ja houkuttelevilta. Ehkä sinne joskus meidänkin matkamme suuntautuu.
Polvi tuntuu jo vähän paremmalta, mutta pitää huomenna kotona käydä lääkärissä näyttämässä sitä.
VastaaPoistaSveitsissä on hienoja paikkoja ja minua kiinnostaisi mm. Jungfraun alue, mutta lompakolta se vaatii sen verran että ehkäpä ensi kesänä Sveitsi jää väliin.