Sää näytti tänä aamuna hieman huonolta, kuten ennusteen mukaan pitikin. Kävin ostamassa lukemista kirjakaupasta ja kun kadulla liikkui ihmisiä täysissä vaellusvetimissä päätin lähteä liikenteeseen ja kääntyä sitten takaisin, jos vettä alkaa tulla liikaa. Pilvet roikkuivat varsin alhaalla kun tein lähtöä:
Päätin nousta Alpenroselle 1398 metriin. Reitti kulki jylhässä kuusikossa, välillä näkyi sentään aukeampaakin maisemaa:
Alpenroselle meni majapaikastani suunnilleen puolitoista tuntia. Hütte-emäntä tervehti jo ikkunasta, joten pakkohan se oli mennä kahvitauolle miettimään jatkosuunnitelmia. Ihan mukavan näköinen paikka:
Tarkoitus oli ottaa vain kahvi ja vettä, mutta hütte-emäntä ylipuhui ottamaan myös kookosleivonnaisen. Ylipuhuminen tapahtui suunnilleen näin: Hütte-emäntä: "ottaisitko jotain kahvin kans.." minä: "JOO!"
Nousussa ohittamani saksalaispariskuntakin tuli tauolle ja herra ystävällisesti otti kuvan:
Samainen herra tiedusteli mihin olen menossa ja sitähän en tiennyt, mutta kopioin heidän suunnitelmansa eli jatkoin tauon jälkeen matkaa ylöspäin Ahornhüttelle, joka sijaitsee 1965 metrin korkeudessa. Sielläkin tuli viime joulukuussa käytyä lounaalla, joten tuttu paikka oli kyseessä. Talvella sinne tosin mentiin Ahornbahnilla ja nyt jalkalihaksilla.
Hieman Alpenrosesta ylemmäs pilvisyys lisääntyi niin, että kuvia ei juurikaan tullut otettua, koska niissä ei näkynyt mitään. Näkymät olivat lähinnä tällaiset:
Näin niin muoviselta näyttävän liskon, että oli pakko tömistellä vähän, jotta sain sen liikkeelle ja todistettua eläväksi. Se liikkuikin yhtä kankeasti kuin minä huomenaamulla.
Ahornhütten lounaan jälkeen päätin samaan hintaan jolkotella takaisin alas Mayrhofeniin, vaikka reitti vaikuttikin olevan hieman tylsä autotietä pitkin enimmäkseen menevä. Yksitoikkoisen jolkottelun katkaisi vain iltapäiväkahvi Wiesenhofissa n. 400 m Mayrhofenia korkeammalla:
Kokonaisuudessaan kävelin tänään majapaikasta ylös Ahornhüttelle kolmisen tuntia ja takaisin alas 2,5 tuntia. Keskimmäiset pakaralihakset ovat kipeinä menomatkasta ja jarrut eli etureidet paluumatkasta. Niitten venyttely onkin loppuillan ainoa jäljellä oleva ohjelma ennen nukkumaanmenoa.
Loppuun vielä kuva Edelweissin terassilla nauttimastani päivällisestä, joka oli toast parilla pihvillä, pekonilla, sienikastikkeella ja rehuilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti