Kesäloma on koittanut ja keskiviikkoaamuna myös odotettu lähtö alpeille patikointireissuja tekemään. Matkareitti oli vakiintuneen käytännön mukaan Lufthansan 99 € lento Müncheniin ja sieltä maata pitkin perille. Kapteeni Jäger miehistöineen toi nopeasti perille. Mikäs siinä oli lennellessä kun Etelä-Saksan yllä ei ollut kuin pientä utua:
Koska en onnistunut tilaamaan taksia Mayrhofeniin millään koneella kotona tai töissä, matkasin loppupätkän S-bahnilla, junalla ja Zillertalbahnilla määränpäähän. Mayrhofenin asemalla olin 14.05 ja koska aurinko paistoi ja vaelluskengät polttelivat rinkassa niin olin puoli tuntia myöhemmin purkanut tavarani huoneeseen, vaihtanut vaellusvermeet niskaan ja käynyt Sparissa ostamassa lounaan korvikkeeksi myslipatukoita ja mehua. Valitsemani alkuverryttelykohde oli Steinerkogl 1270 m korkeudessa eli reilut 600 metriä Mayrhofenia korkeammalla. Kyseinen talo näkyy kuvassa keskellä "nyppylän" päällä:
Vaellusreitin alku oli helppo löytää, koska se oli jokseenkin joulukuisen majapaikkamme takapihalla. Ei muuta kuin kenkää toisen eteen. Tunne oli ensin kuin varsalla kevätlaitumella, mutta heti kohta hiki virtasi ja keuhkot haukkoivat happea kun tasamaan asukki hinasi ruhoaan kohti korkeuksia auringonpaisteessa. Mayrhofen hieman ylempää:
Ja Penken taustalla:
Maiseman perusteella voisi luulla olevansa suomalaisessa metsässä, mutta takana siintävä vuori on kyllä suomalaista keskivertomäkeä korkeampi:
Mayrhofen, niitty ja lato:
Kohde näkyy jo:
Näkymiä Brandbergiin, Mayrhofenin naapurikylään päin:
Kävi sitten niin, että nopeasti taivaalle kertyneet tummat pilvet saivat kääntymään takaisin juuri mutka tai pari ennen kohteen saavuttamista. Suunnistuskisoissa alkukuusta koettu ukkonen keskellä metsää on vielä tuoreessa muistissa enkä halunnut ottaa riskiä joutua ukkosen keskelle vuorella. Käännyin siis takaisin huhkittuani tunnin ylämäkeen, mutta palkintona oli hyvä alkuverryttely tuleville päiville ja viikoille ja sain samalla varmistuksen siitä, että joo-o, kyllä mä tykkään vaeltamisesta alpeilla. Jos se nyt varmistusta tarvitsikaan.
Hyvä ruoka kruunasi pitkän matkustuspäivän, kantarelli-rucola-kirsikkatomaatti-tagliatelle oli kyllä todella hyvää:
Pari päivää on kuulemma huonompaa säätä luvassa, mutta katsotaan miltä aamulla näyttää. Onneksi tässä kylässä on yli viikko aikaa koluta lähiseudun vaellusreittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti