Ensimmäisen metsäpätkän jälkeen aukeni hienot näkymä.
Tuolta tulin.
Tuonne menossa.
Alppikukat ovat muuten pääsääntöisesti jo kukkineet ja niityillä näyttää loppukesältä. Muutamia vähemmän hienoja kukkia näkyy vielä täydessä kukassa.Tässä ilmeisesti Ochsenauge, samaa sukua leskenlehtien ja gerberoitten sun muitten sellaisten kanssa. Tai sitten ei.
Kaunergrathüten terassilla oli yhdentoista kieppeillä runsaasti tilaa. Naapuripöydän vanhemmat leidit olivat ilmeisesti hüteltä käsin käyneet valloittamassa läheisen Plangerosskopfin (3053 m), koska olivat niin aikaisin takaisin, varusteita ei ollut nimeksikään ja tarjoilija kiikutti snapsia pöytään. Huippu on kuulemma wanderbar Dreitausender, joten sinne olisi voinut mennä jos ei olisi lauantaina kisaillut. Tyydyin tilaamaan spaghetti bolognesen ja nauttimaan maisemista.
Kokki kävi välillä hakemassa yrttejä terassilta. Aika hyvä valikoima siellä olikin.
Kahvin jälkeen oli aika palata takaisin alas ja katsoa samoja maisemia toiseen suuntaan.
Kyllä sen jotenkin kesti :)
Laakson pohjalle päästyäni totesin, että bussin tuloon on sen verran pitkä aika, että olen kävellen aiemmin perillä. Loppuverryttelyksi kävelin siis takaisin hotellille kolmisen kilometriä loivaan ylämäkeen. Näissä maisemissa kelpaa kyllä laaksossakin kävellä ja perillä palkitsin vielä itseni oluella hotellin terassilla.
Reissulle tuli mittaa viisi tuntia, 15,7 kilometriä ja 1270 nousumetriä.
Nyt sitten odotellaan sadealueen poistumista Tirolista tai edes sen heikentymistä ennen seuraavaa patikkareissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti