Reitti meni alkuun kohtuutasaisesti ja nuoruuden innolla painelin menemään, kunnes yhtäkkiä tulin hiekkatielle. Olin siis missannut kaavailemani reitin risteyksen. Kartta esiin ja sisäinen navigaattori laski uuden reitin Pletzachalmin ja Pasillsattelin kautta. Almilla Holunderin mittainen tauko ja ylös kohti määränpäätä.
Loppuosa reitistä oli merkitty vaikeaksi ja sitä se kyllä olikin. Onneksi on pitkät jalat, harvassa paikassa niistä on ollut niin paljon hyötyä kuin nyt! Kamera pysyi visusti taskussa lähes koko reitin ajan ennen huipulle pääsyä. Muutaman kuvan sain kuitenkin napattua.
Huipulle kesti bussitta ja "väärää" reittiä lopulta nelisen tuntia, mutta kyllä kannatti!
Hienon sään takia huippu oli täynnä porukkaa ja lähdinkin aika nopeasti alaspäin kohti Pertisauta, sitä helpompaa alkuperäisen suunnitelman mukaista reittiä. Toisaalta oli kiva mennä sitä tähän suuntaan, koska näköalat olivat huikean hienot.
Alempana oli sitten pakko tsekata, että miltäs se ohikuljettu risteys oikein näyttikään aamun tulosuunnasta. Tästä olisi pitänyt risteys ja korkealla puussa olevat kyltit bongata. Enpä bongannut.
Alas päästyäni pysäytin sykemittarin ja reissusta tuli seuraavaa dataa: 17,3 km/ 6 tuntia/ 1156 nousumetriä. Paussin jälkeen totesin, että bussia olisi pitänyt odotella melkein tunti niin jolkottelin sitten vielä sen 4-5 km takaisin Maurachiin. Kun kerran oli liikkumaan lähdetty...
Achensee on monipuolinen kohde sikäli, että kaikenlaisia ranta- ja vesiurheiluaktiviteetteja on tarjolla. Niitä tuli ihailtua kotimatkalla. Täällä on myös golf-kenttiä ja hyvät pyörätiet, joten kohde sopii monenlaiseen menoon.
Tänään onkin ollut taas kaikenlaista säätä. Käväisin pienellä aamulenkillä Buchauer Almilla ennen ukkosen uhkaa.
Sen jälkeen on aurinko paistanut siniseltä taivaalta ja satanutkin on. Laukku on nyt pakattu ja lasku maksettu. Kaikki valmista huomisaamun kotimatkaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti