Lumiraja oli kylmän rintaman myötä laskenut päälle kahteen tonniin.
Menomatka oli varsin pilvistä, mutta välillä näkyvyys oli vähän parempi.
Kohde tuli sen verran nopeasti näkyviin, että päätin käydä vielä hieman ylempänä olevalla Weissmaurachseellä ennen lounastaukoa.
Ylempänä oli pilvisempää ja lumisempaa. Hanskatkin piti kaivaa repusta, koska näpit jäätyivät. Pipoa ei sentään tarvinnut vaikka pari pipopäistä vaeltajaa näinkin.
Lounaan jälkeen kävelin pilvessä alas muiden patikoijien mukana. Aavistuksen huonosta säästä huolimatta oli kiva päästä ulos sadepäivän jälkeen.
Päivän patikkareissulle tuli mittaa 8,6 km/3,5 tuntia/933 nousumetriä.
Innsbruckissa vietetyn välipäivän jälkeen tulin reissun viimeiseen kohteeseen Achenseelle. Tulopäivänä satoi vettä koko päivän, mutta se ei haitannut kun sääennuste lupasi loistosäätä lauantaille. Piti vain keksiä minne sitä lähtisi moisen ihmeen hyödyntämään.
Lauantaiaamuna päätin nousta ensin Dalfazalmille ja katsoa siellä jatkoa. Aamulla alhaalla oli vielä sumua, mutta sen luvattiin hälvenevän nopeasti. Se on aina yhtä hieno fiilis puskea pilvessä ja yhtäkkiä olla niiden yläpuolella!
Dalfazalmilla pilvistä ei ollut juuri mitään jäljellä.
Almilla oli laitettu kiviä erään rakennuksen katolle. Pysyypähän paikallaan kovemmassakin tuulessa.
Matka jatkui ylöspäin kohti Streichkopfia 2243 m.
Täälläpäin huiput ovat matalampia, mutta terävämpiä enkä viitsinyt lähteä korkeampia valloittamaan kun en jyrkistä ja kapeista reiteistä tykkää. Räpsin maisemakuvat Streichkopfilta ja jatkoin matkaa. Tällä puolen Achenseetä on Rofangebirge ja toisella puolella kuten alla olevassa kuvassa taustalla näkyy Karwendelgebirgeä.
Steinernes Tor on joku nähtävyyden tapainen. Näyttää vähän kahden kallion välissä olevalta kololta, mutta tulipa sekin nähtyä.
Siitä jolkottelinkin sitten pitkät pätkät aina Achenseen toiseen päähän asti. Ensin oli vuorikin välissä eikä järvestä näkynyt pisaraakaan, mutta lopussa reitti tuli lähemmäksi järveä.
Alhaalla olikin sitten täysi rantalomakohdemeininki. Ahdistus meinasi iskeä minuutissa kunnes tajusin, ettei minun tarvitse siihen rantameininkiin osallistua.Vaikka olihan se kivaa pitää juomatauko järven rannalla.
Koska suunnitelmaani ei aamulla ollut kuulunut Achenkirchiin asti kulkeminen, ei bussiaikatauluista yms. ollut hajuakaan. Lähin bussipysäkki kertoi, että kotikylä Maurachiin pääsee kaksi kertaa päivässä, joista toinen sentään oli vasta tulossa, mutta koska satuin laskeutumaan vuorilta lähelle satamaa sain idean palata kotiin laivalla. Se jos mikä on harvinaista herkkua Tirolissa patikoijalle! Vähän oli tyyristä ilmaiseen bussiin verrattuna, mutta raha on tehty käytettäväksi ja missä muualla tämä on edes mahdollista.
Siinä laivan kannella seistessä mietiskelin, että kuinkahan laajat työmarkkinat tirolilaisella merenkulkijalla oikein on?
Päivän patikkareissulle tuli mittaa 16,6 km/vajaat 6 tuntia/1369 nousumetriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti