Sunnuntaina ja maanantaina oli sadetta ja epävakaata säätä, mutta maanantaiksi luvattiin kuivaa vaikkakin pilvistä. Mitä loistavin sää valloittaa Söldenin vieressä nököttävä Söldenkogel 2902 m, jonka huipulla oleva risti näkyy alas.
Ensimmäinen stoppi pidettiin Kleble Almilla (1983 m).
Seljankukkamehun voimin oli hyvä jatkaa jäljellä olevat reilut 900 korkeusmetriä. Maasto oli varsin kaunista matkan varrella, mutta loppunousu sitten jyrkempi ja pitkä vaikka reittinä kohtuullisen helppo olikin.
Mitäs siellä huipulla sitten tehdään? Pistetään nimet kirjaan todisteeksi ja räpsitään lisää valokuvia.
 |
| Laubkarseen yläpuolella näkyy Hochstubaihütte (3174 m) |
Huipulla ei pidetty pitkää taukoa, koska lounas oli syömättä ja alaskin piti ehtiä. Reitti oli muuten sama kuin ylös tullessa, mutta taukopaikka eri. Mittaa reissulle tuli 6 tuntia, 15 kilometriä ja 1497 nousumetriä.
Tänään vuorossa oli auringonnousuaamiainen jäätiköllä. Kello soi 4.30 ja autolla ajeltiin jäätikölle 2900 metrin korkeuteen. Pilvet harmillisesti estivät auringonnousun näkymisen, mutta onneksi ohjelmaan kuului aamiainen ja ohjattu vaellus höhenwegiä pitkin Ventin kylään, joka sijaitsee noin 1900 metrin korkeudessa. Kerroimme oppaalle sujuvalla saksalla, että emme kulje ryhmän mukana. Hetken aikaa tosin oli pakko, mutta ryhmän ohi päästyämme saimme edetä normaaliin tahtiin.
Kivaa päivän reittissä oli se, että maisemat olivat alusta asti loistavat korkeuden takia ja joskus on ihan kiva vain lompsia alamäkeenkin. Reitille tuli mittaa kymmenisen kilometriä ja aikaa meni reilut 3,5 tuntia.
Vent on pieni kylä Ötztalin perukoilla. Ötztalista kotoisin oleva alppiturismin isä Franz Senn asui täällä joitain vuosia ja hänen mukaansa nimetty tiekin löytyi. Lisäksi kukkia, kirkko, terasseja ja tirolilaisia taloja eli normaali pieni alppikylä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti