Aamulla junamatkan aikana pilvet olivat vielä alhaalla. Kuva Itävallan puolelta:
Junan tullessa ulos yhdestä pitkästä tunnelista Italian puolella kirkas auringonpaiste sokaisi niin minut kuin kanssamatkustajatkin ja sai koko vaunullisen matkustajia huokaamaan ihastuksesta. Sää oli koko päivän puolipilvinen, sopivan lämmin muttei liian kuuma kuten kuulemma Suomessa on edelleen.
Bolzanosta en etukäteen kauheasti ottanut selvää mitä siellä pitäisi nähdä tai tehdä, tiesin ainoastaan sen, että Ötzin haluan nähdä. Kyse ei tällä kertaa ole alppihumppakuningas DJ Ötzistä vaan siitä n. 5300 vuotta sitten eläneestä hemmosta, jonka muumioitunut ruumis löydettiin vuonna 1991 alpeilta 3210 metrin korkeudesta. Nimi tulee löytöpaikasta eli Ötztalin laakson alueesta. Etelä-Tirolin arkeologisessa museossa ei saanut kuvata sisällä, joten todistusaineistoa yhden maailman vanhimman muumion näkemisestä ei ole. Otin edes ulkokuvan museosta, koska se on aika harvinaista että meitsi maksaa 9 € pääsymaksua museoon menemisestä:
Muumion tekee poikkeukselliseksi se, että se on luonnostaan muumioitunut. Sen arvo arkeologiselle tutkimukselle on mittaamaton, koska vaatteet ja muut mukana olleet tavarat olivat myös säilyneet ja kertovat paljon kivikauden ihmisen elämästä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Ötzillä ei ollut ollenkaan viisaudenhampaita.
Yritin lukea kaikki näyttelytekstit saksaksi harjoituksen vuoksi, mutta välillä piti turvautua englanninkielisiin teksteihin. Tosin aina niitäkään ei joko ollut tai sitten en niitä ymmärtänyt. Joka tapauksessa aivotyö aiheutti nälän, jonka päätin hoitaa ihanalla mozzarella-kalkkunasalaatilla:
Lounaan jälkeen kiertelin kaupunkia, alla sekalaista kuvasatoa:
Bolzano on viehättävä kaupunki ja ruoka parempaa kuin Itävallassa. Saksalla pärjäsi joka paikassa, kaikki kyltitkin ovat sekä italiaksi että saksaksi.
Paluumatkaa varten yritin ostaa junalipun asemalta. Kassoja oli auki yksi, jonossa parikymmentä ihmistä ja aikaa junan lähtöön 25 minuuttia. Jono kulki aluksi suht nopeasti, mutta sitten eräs äijä jumitti koko haavoittuvan lipunmyynnin. Kun vihdoin ja viimein 5 min ennen junan lähtöä pääsin tiskille, sain kuulla että lippua ei voi enää myydä vaan se pitää ostaa junasta. Ei siinä mitään, tuli halvemmaksi koska unohdin junassa mainita mistä olen tulossa ja konduktööri oletti että edelliseltä asemalta, eli 6 euron edestä tuli matkustettua pummilla.
Edellisistä päivistä vielä lyhyesti. Torstaina käytiin kurssilaisten kanssa lounaalla tuntien jälkeen, pyykit pesin itsepalvelupesulassa ja illalla kävin yhden kurssikaverin kanssa syömässä paikallisessa jesuiittien asuntolassa. Innsbruckissa on paljon jesuiitteja, jotka ovat vahvasti mukana teologisen ja filosofisen tiedekunnan toiminnassa. Perjantaina kerkesin sateessa juoksulenkille lentokentän ympäri ja illalla kävin pitkästä aikaa oluella, oltiin muitten saksanopiskelijoitten kanssa Theresienbräussa.
Sunnuntaina pitäisi ennusteen mukaan sataa vasta illalla, joten ohjelmassa varhainen herätys ja suunta Patscherkofelille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti