Sään armoilla

Kauniin kesäisen viikonlopun jälkeen maanantaina ja tiistaina oli pilvistä ja vettä satoi moneen kertaan. Tiistaina taisi aurinko illalla pilkahdella, mutta muuten sää oli kuin luotu saksan opiskeluun kotosalla. Kielioppia on paukutettu koko rahan edestä.

Täksi päiväksi oli luvattu jälleen kaunista säätä, mutta vain päiväksi eli pakko oli ottaa ilo irti siitä lystistä ja lähteä saksan tuntien jälkeen vuorelle hikoilemaan. Kävin jälleen kantapaikassani Höttinger Almilla, ylös menin jo toistamiseen samaa reittiä eli talvisin laskettelurinteenä toimivaa punaista kolmosta. Puolivälissä mäkeä ylös kiivetessäni päätin, että kyseinen mäki täytyy tulla laskemaan joskus suksilla alas.

Nousumatkan varrelta:



Höttinger Alm sijaitsee komeassa maisemassa:



Muitakin menijöitä oli kantakuppilaani, ei nyt ihan jonoksi asti kuitenkaan:




Tää on niin huippu, oon tosin varmaan jo laittanut tän aiemmin mutta juuri ennen Höttinger Almia näyttää kuin polku päättyisi:



Palkinnoksi kiipeämisestä (puolikuiva) suklaatorttu:

Höttinger Almilta päätin kävellä kotiin asti, se tarkoitti useamman tunnin taivallusta, koska suunnistajakin saattaa tehdä pieniä pummeja...jopa merkatuilla reiteillä...

Maisemia kotimatkan varrelta:

Seuraavan kerran hyvää säätä on luvassa viikonlopuksi, joten ainakin huomenna on pyykki- ja opiskelupäivä.