Sadetta ja aurinkoa

Sunnuntaiksi oli luvattu sadetta ja aurinkoa, otin siis jokakelin varustuksen mukaan. Suunniteltu reitti vaihtui toiseksi, kun eräs tie oli suljettu. Jouduin palaamaan samaa reittiä takaisin ja ennen kuin pääsin uudelle vaellusreitille olin kävellyt lämmittelyksi tasamaata reilun kuusi kilometriä. Ei se kuitenkaan kauheasti jaksanut harmittaa, koska lomalla tässä ollaan ja maisemat lämmittelymatkan varrella näyttivät tällaisilta:



Uusi suunnitelma oli kivuta Elfer Hüttelle Neustiftista hiekkateitä pitkin (sateen varalta). Näkymä laakson leveämpään suuntaan:



Elfer Hütten alapuolelle pääsisi hissilläkin, mutta kuka nyt haluaa maksaa siitä, että kaikki hupi ja hiki jää väliin?



Erinäisten mutkin jälkeen kohde ilmestyi näkyviin:





Hissin yläaseman ja Elfer Hütten välissä alkoi sataa ihan tosissaan. Oli pakko kaivaa sadetakki repusta, mutta jatkoin matkaa ja ajattelin, että kohta pääsen lämpimään ja saan ruokaa. Mitä vielä, koska tälle vuorelle pääsee hissillä niin se näkyy väen määrässä ravintoloissa. Käytyäni maksullisessa vessassa totesin, ettei seisaaltaan syöminen kolmen tunnin kävelyn jälkeen ole mua varten ja palasin takaisin pari sataa metriä alempana Elferliftin yläaseman vieressä olevaan ravintolaan. Vähän harmitti lähteä lämpimästä hütestä vesisateeseen, mutta sade lakkasi kuin seinään muutaman minuutin kävelyn jälkeen ja saman tien aurinko alkoi paistaa. Sitten tulikin kiire vaihtaa pattereita kameraan, koska laakson ylle tuli upea sateenkaari:

Lippu kertoo laaksossa oleville onko ravintola auki:

Ja tässä päivän lounas:

Lounaan jälkeen energiataso palasi ja päätin kiertää takaisin Pinnistalin kautta. Pinnistal on Stubaitalin sivulaakso, jonka toisella puolen vuoret ovat todella karun jylhiä:

Alhaalta laaksosta jolkottelin Nederin kautta Neustiftiin sachertortulle ja kahville. Tein tilauksen saksaksi ja tuodessaan tilauksen tarjoilija toivotti hyvää ruokahalua. Näytänköhän mä kenties hieman suomalaiselta? Vai kuulostan? Se ei käynyt ilmi, koska mun saksan taidot ei ole niin hyvät, että ihan salamana olisin saanut kysyttyä mistä se mut suomalaiseksi tiesi.

Neustiftista oli sitten enää pari kilometriä tasamaata Mildersiin. Hieno kunnantalo tai -virasto tai mikä lieneekään:

Nukkumatti tuli sunnuntai-iltana aika nopeasti ja tänään heräsinkin jo kuuden jälkeen pirteänä kuin peipponen. Nyt on aamupalan aika ja sitten viimeinen vaellusreissu tällä Itävallan reissulla! Saatan joutua ottamaan hieman kevyemmin, koska jalat on hiemat kaputt...