Eestaas Maurertalissa

Tänään halusin käydä ihan laakson perällä kävelemässä Essener Rostocker hütelle ja sen lähellä olevalle Simonyseelle. Virgentalissa ei busseja kulje kovin usein ja ainoa vaihtoehto oli 7.42 lähtevä bussi, joten pakkasin kamppeet valmiiksi ja otin ne mukaani aamiaiselle, ettei tarvinnut enää kiivetä ullakkohuoneeseen.

Aamuthan toki ovat parasta aikaa olla liikkeellä. Reitin alkuosassa sai olla varjossa, koska aurinko ei vielä paistanut laaksoon.

Sitten kävikin ilmi amatöörimäinen virhe: kamerasta loppui akku! Onneksi on Samsung, mutta toisaalta oli myös kiva vain kävellä ja tallentaa maisemaa mieleensä. Myöhemmin akku tokeni sen verran, että kuvia tuli kyllä räpsittyä melkein normaali määrä.

 

Reitti kulki Maurertalia ylöspäin, ensin hiekkatietä ja sitten kauniimpaa polkua. Joka puolella suhisi ja kohisi erikokoisia puroja.

 

Hütellä ei näkynyt ketään terassilla eikä muuallakaan, joten kävelin sisälle ja huutelin kokille :). Hän ystävällisesti ohjasi kääntymään tarjoilijan puoleen, joka tietenkin sillä sekunnilla ilmestyi terassilta sisälle. Sain sitten kevyen lounaan, olihan kello jo vähän yli kymmenen.

 

Hütelle tuli muutakin porukkaa, mm. nainen joka käveli alussa vähän matkaa perässä, mutta jäi sitten jonnekin. Hänen saksastaan ymmmärsin ehkä 20% mutta siihen tulokseen ehkä päädyimme, että olin nopeampi koska olen nuorempi.

 

Hüteltä jatkoin parikymmentä minuuttia ylöspäin Simonyseelle 2361 metrin korkeuteen. Reitti oli kaunis.

 

 

 Kuinka ollakaan, myös järvi oli kaunis taustalla olevine jäätikköineen. Nainen hüteltä tuli perässä ja sain hänet ottamaan kuvan vaikka järvellä en enää ymmärtänyt puheesta edes sitä viidennestä...

 

Paluureitti olikin sitten tasan sama kuin tuloreitti. Maisemat toki näyttävät vähän erilaisilta toiseen suuntaan käveltäessä ja vaikka eivät näyttäisikään, muutamassa tunnissa (päivässä/viikossa/reissussa...) ei näihin näkymiin kyllästy. 

 





 

Alhaalla olisi ollut kiva käydä vielä kahvilla Stoanalmilla, mutta kun havaitsin kellosta että olisi mahdollista ehtiä 13.45 lähtevään bussiin niin pistin ripeästi jalkaa toisen eteen ehtiäkseni siihen. Muuten olisi joko pitänyt odotella kolme tuntia seuraavaa bussia tai kävellä viisi kuusi kilometriä kotiin. Vaikka reitti olisikin karkealla tasolla laaksonpohjaa, se harvemmin on tasaista näillä seuduin.