Ylös 2181 metrin korkeuteen kiivetessä hieman jännitti, kun taivas oli pilvessä ja vettäkin ripotteli, että millaisia niistä kuvista sitten oikein tulee. Mutta kun pääsin reitillä siihen kohtaan, jossa polku vihdoinkin tulee metsästä avoimeen maastoon ja näkymät aukeavat joka suuntaan, repesi myös pilvimatto taivaalla ja päästi auringonpaisteen läpi.
Eihän tänne Virgentaliin ja Bergerseehütelle toki niin pitkä matka ole etteikö olisi kolmatta kertaakin voinut tulla; lento Müncheniin, taksilla seitsemän tuntia tai vaihtoehtoisesti juna+juna+juna+bussi kätevästi Hochpustertalin kautta. Sitten vielä vajaa tuhat korkeuserometriä ja litra hikeä. Äkkiäkös sitä tuollaisen reissun yhden valokuvan takia heittää. Jaaskareiden kuvaan pääset tästä.
Kaunista oli toki pilviselläkin säällä ylös kävellä.
 |
| En tiennytkään, että maito tulee lehmän suusta? |
Takaisin kävelin Berger Almin kautta.
Tarkoitus oli kävellä Berger Almilta suorinta tietä Prägrateniin, mutta sepä olikin metsätöiden takia suljettu.
On muuten aika hurjannäköistä kun jyrkässä rinteessä kaadetaan isoja kuusia. Mielelläni kiersin vähän kauempaa. Eikä ne maisemat laaksonpohjallakaan niin rumia ole.
Tänään opin myös käyttämään lukitusta uudessa sykemittarissa, joten reissusta saatiin irti mm. seuraavat tiedot: 17,5 km matkaa, 1093 nousumetriä, 5½ tuntia aikaa ja kaloreita meni 1500. Siispä syömään ja täyttämää energiavarastot!
Oletpa taas melkoisen päivämarssin heittänyt. Eikös juuri Virgentalissa tuosta suunnasta takaisin kylään tullessa joudu tekemään vielä yhden hivuttavan nousun jokiuomalta kohti kotikylää. Siinä saadaan viimeiset hapot jalkoihin. Täällä Stubaitalissa oli ihan samanlaista sään suhteen. Aamupäivä pilvistä ja sitten aurinko voitti. Meteo lupaa meidän loppupäiviksi hyvää. Sinullahan toki retket vielä jatkuvat hyvän aikaa.
VastaaPoistaAlan pikkuhiljaa vetreytyä :) Joo tämä on juuri se paikka, just kun on pääsemässä perille pitää vielä raahautua joelta ylös. Jotenkin ne nousut sopii aamuun paremmin.
VastaaPoista