Paluu kauniiseen Virgentaliin

Tarinointi jatkuu Virgentalista, jossa olin edellisen kerran kaksi vuotta sitten kesäkuussa, jolloin alueen tärkein tie Felbertauernstrasse oli suljettu ja matkaa Münchenistä tehtiin taksilla. Jo silloin oli selvää, että tänne pitää palata. Tällä kertaa majoituin Virgenin sijaan vielä peremmälle laaksoon, Prägraten am Grossvenediger -nimiseen kylään.

Viime viikon huoneistomajoituksen hyvä puoli oli aamiainen siihen aikaan, kun sattui hereillä olemaan. Eli joinain päivinä esim. kuudelta aamulla. Tänne tullessa kysyin moneltako aamiainen on ja siihen vastattiin kysymyksellä moneltako haluaisit. Suustani tuli "seitsemältä" ja niinpä sitten marssin seitsemältä aamupalapöytään. Oikeasti aamiainen on 7.30-9.30, mutta minulle oli katettu haluamaani aikaan. Varmistin vielä tänään, että huomennakin saa tulla seiskalta ja kyllä saa.

Ullakkoyksiöni ikkunasta näyttää aamuseitsemältä tällaiselta:

Ilmoitin päivän reitin turvallisuusvastaavalle, pakkasin repun ja lähdin kipuamaan kohti Eisseehütteä.

Kohde näkyvissä, matkaa 1,5 tuntia jäljellä

Reitti kulki Timmeltalin pohjalla auringonpaisteessa. Matkalla oli kaikenlaista mielenkiintoista kuten lehmäeste portin edessä, murmeleiden kotikoloja joka polunmutkassa, kukkia, puroja ja ylipäätään kauniita maisemia joka suunnassa.

Lähes kolmen tunnin patikoinnin jälkeen saavuin Eisseehüten pihaan. Koska läheisellä kolmetonnisella huipulla oli tänään messu, oli ruokavaihtoehtoina tässä vaiheessa päivää ainoastaan gulassi- tai knödelikeittoa. Vieressä sen sijaan valmisteltiin messun jälkeisiä ruokia.

Hütellä tulin ylipuhutuksi kävelemään Eisseerunden vielä hieman ylöspäin. Tulin myös puhuneeksi saksaa jenkin kanssa, tosin vaihdoimme englantiin aika pian. Tuntui, että englanti kuitenkin sujuu astetta saksaa paremmin, ainakin näin vasta reilun viikon kielialueella oleilun jälkeen.

Matkalla Eisseelle bongasin elämäni ekat edelweissit luonnossa. Se ei mielestäni ole mikään kaunis kukka, mutta nämä villiversiot olivat kyllä ihan nättejä.

Kaunis oli Eisseekin ympäristöineen!

Reitti kiersi takaisin Eisseehütelle ja jatkoin suoraan sieltä kohti iltapäiväkahvipaikkaani Bodenalmia. Matkalla onnistuin vihdoin bongaamaan kolojen ja varoitusvihellysten lisäksi itse murmelin.

Maisemat jatkuivat huikeina.

Bodenalmilla nautiskelin suunnitelmanmukaiset iltapäiväkahvit.

Sieltä oli enää alamäkeä kotikylääni Prägrateniin ja päivän patikka oli paketissa. Aikaa meni yli kuusi tuntia, matkaa kertyi 19 km ja nousua 1360 m.Vähän niin kuin ennen vanhaan :)