Kevyempi päivä

Tänään päätin pitää hieman kevyemmän vaelluspäivän, ensinnäkin pitkän Rastkogelin reissun takia ja toisekseen iltapäiväksi ennustetun ukkosen pelossa. Tingin kuitenkin vain kilometreistä, mutta en nousumetreistä. Suuntana siis Edelhütte 2238 metrin korkeudessa. Alkuosan reitistä olin jo kävellyt viime viikolla, mutta sellaisessa sumussa ettei maisemista oikein ottanut selvää. Tänään sen sijaan Alpenrose ja sen ympäristö näkyivät oikein hienosti:



Paikka avattiin juuri kun tulin paikalle ja laitoinkin henkilökunnan heti kahvinkeittopuuhiin. Katselin siinä kahvia odotellessa kun pihalla ollut koira leikki kahden kissanpennun kanssa. Sitten matka jatkui kirkkaassa säässä ylöspäin maisemia ihaillen:

Tällä kertaa Edelhütte näkyi pitkän matkan päähän:

Päivän alppilehmä:

Päivän olin saanut patikoida yksikseni, mutta Edelhütteä lähestyessä alkoi väkeä olla rinteen täydeltä. Alhaalta en nähnyt muita tulijoita, vaan muut olivat nousseet Ahornbahnilla ylös ja kävelivät sieltä joko Edelhüttelle tai Alpenrosen kautta alas Mayrhofeniin. Tekivät siis juuri päinvastoin kuin minä ja menettivät koko huvin eli hiki päässä mäen ylös punnertamisen. Outoa porukkaa.

Edelhütten terassi olikin sitten täynnä ruotsalaisia ja kuului sieltä suomeakin yhdestä pöydästä. Onneksi en esittänyt tänään ruotsalaista vaan olin pukeutunut neutraalimpaan "Espoon rantamaraton 2010, Esbo Strandmaraton 2010"-paitaan. Teksti oli onneksi suht pienellä. Mahdollisuus oli kuitenkin hölmöillä tällä kertaa espoolaisten piikkiin. Edelhütte yläpuolelta kuvattuna:

Otin Käsebrotin, joka oli hintaansa (6,80€) nähden huijausta. Annokseen kuului yksi leipä ja vaikka juustoa olikin kymmenkunta viipaletta, tuntui hinta hieman liioitellulta. Olkoonkin, että jonkun se juusto ja leipä on pitänyt hüttelle raahata, mutta yleensä vastaavissa annoksissa on ollut useampi leipäviipale.

Edelhütteltä oli enää vajaan tunnin mittainen lähes tasainen siirtymätaipale Ahornbahnin yläasemalle.

Kevyen päivän saldo oli siis ainoastaan nelisen tuntia kävelyä, mutta nousumetrejä tuli sellaiset 1600 m. Uteliaisuudesta otin sykemittarin matkaan mukaan. Valitettavasti se lakkasi toimimasta Alpenrosella, mutta noin 600 korkeuserometrin nouseminen tunnissa tapahtui mukavalla pk-sykkeellä n. 70% maksimista. Eihän se ihme ole, jos kunto pääsee hieman nousemaan kun tänäänkin nousua tuli yhteensä 2,5 tuntia ja palauttavat tasamaat sitten siihen päälle.

Palasin siis jo puoli kahden aikaan kylään ja kävin kaupoissa + konditoriassa nauttimassa mitä parhaimman suklaatorttupalan ja espresson. Sääennusteen povaama ukkoskuuro tulikin sitten neljän tienoilla. Penkenbahn pysäytettiin ilmeisesti puuskaisen tuulen takia. Toivottavasti ei ollut kukaan killumassa sadan metrin korkeudessa kun ukkospuuska lähestyi.